Sen verran outo ilmiö tuli sunnuntaina Hyvinkäällä koettua, etten ensin meinannut ollenkaan tunnistaa. Onnellisena vaan kävin pariin kertaan kolmospalkinnot saamassa, sekin melkoisen harvinaista herkkua kolmosluokassa. Hieman tosin harmitti taas yhden sijan päähän jäänyt hyppyserti, mutta ehkei sitä noilla kalasteluohjauksilla ole tarkoitus saadakaan. Sitten muistin sentään hakea kisakirjan mukaan ja vasta kun tarkastin, että tulokset on merkattu, niin alkoi lamppu syttyä: hei, täällähän on kaksi merkintää samoista kisoista, samana päivänä ja tällä kertaa kun hyllytin vaihteeksi ekan startin, niin täähän on tuplanolla, aika siistii! Oli hieman muita suunnitelmia jo pohdittuna Ansan kohdalle, mutta nyt mennäänkin sitten vissiin vielä yhdet SM-kisat kokemaan, jos vaan molemmat kisakunnossa pysytään.

Ja varsinkin ohjaajan pitäisi ihan oikeesti alkaa tehdä jotain kuntonsa eteen. Lauantaina käytiin Jyväskylässä Kaskun sisarustapaamisessa - tai se mikään semmonen tapaaminen ole Kaskun tapauksessa, se nyt ketään halua tavata - mutta kivat treenit kasvattaja kuitenkin veti ja minusta oli mukavaa turista sisarusten omistajien kanssa. Sen verran raskas keikka kuitenkin oli ajomatkoineen kaikkineen, että sunnuntaina oli veto ihan pois ja jalat hapoilla pienestäkin spurtista. Eka rata vielä jotenkin meni, hyl Uputki/kontakti yhdistelmästä, kuinkakohan mones kerta, kysyn vaan? Porissa edellissunnuntaina Kasku hylkääntyi samanlaisessa kohdassa kahdella radalla, eikä siis edes silleen, että meneekin putkeen, kun pitäis siihen keskelle kontaktille nousta, vaan on menossa ihan oikein, mutta itse pelkään putkea niin paljon, että vedän sen pois väärästä putkesta ja siinä samassa kontaktilta ja hups, sitten ollaankin jo siellä toisessa putken päässä. Mutta takaisin Hyvinkäälle, tokalla radalla unohdin kaksi kertaa mihin ollaan menossa. Kivan rentoa sekä kepeillä, että puomilla koittaa täysin tyhjästä mielestä kaivella seuraavia koordinaatteja. Tulihan ne sitten aina lopulta jostain selkärangasta, vaikka pää edelleen melko tyhjänä kumisikin. Hyppyradalle sentään sain pään hieman virkoamaan, mutta jalat ei enää olleet mukana. Ja kun keskiviikon treeneissäkin loppui juoksukunto, eikä käskyt tulleet suusta ulos, kun ei pystynyt hengittämään ja puhumaan yhtäaikaa, niin jotain tarttis asialle tehä. Melkein jo lähdettiinkin metsään ylämäkeä juosemaan, mutta kun on niin märkää ja liukasta ja pimeää ja..