Viikonlopun kisoista jäi huono fiilis, kertakaikkiaan ala-arvoista toimintaa ohjaajalta. Molemmat koirat yrittivät auttaa tunarikuskia, mutta Kaskun taidot ei vielä riitä, hyvästä yrityksestä huolimatta, tekemään mahdottomasta mahdollista ja Ansa on kotonakin ollut sellaisissa hormonihöyryissä Kompan juoksujen takia, ettei sen toiminta kovasti yllättänyt. Pettynein olen kuitenkin siihen, että annoin toisten mielipiteiden vaikuttaa omaan tekemiseeni niin paljon, ettei vähään aikaan olekaan ryvetty noin syvällä. Onneksi kaikkein kamalin rata ei tallentunut kameralle, sen haluankin unohtaa.

Kasku aloitti lauantaina varsin kivasti. No joo, lähdössä on nykyisin maastoutumisjuttu, eikä puomin kontakti pitänyt, mutta kepit kuitenkin hienosti ja omasta liukastelustani huolimatta, se jatkoi rataa, löysi keinun käskystä (ei ainakaan voinut jäädä kuulumatta) ja pysyi siellä, kun vielä keräilin tasapainoa jäljessä. Sitten kuitenkin rima alas ja vitosella maaliin. 3. sija ja siitähän ois ollut kiva sitten parantaa seuraavilla kolmella startilla, mutta kun on saanut paremman koiran, mitä ansaitsee, ei oo helppoo. Tsau B

Hyppyrata alkoi lähes hyvin. Pystyin kepeille asti tekemään useamman ohjauksen peräkkäin, aika huimaa. Kaskulta hyvä yritys kepeille, muttei ihan taipunut. Sitten olinkin jo myöhässä ja putkea ennen vastakäännökseen se ei reagoi mitenkään. Siinä oli kylläkin tarkoitus tehdä puolivalssi, jotten jätä sitä selän taakse, mutta unohtui taas. Väärä pää siis putkesta, mutta siitä maaliin puhtaasti pyörien. Että ei se nyt oikeastaan ihan kamala rata sitten kuitenkaan ollut. Tsau C

Kolmas rata oli se, jota ei muistella tämän jälkeen. Siellä jäi kepit kesken, putosi rimat, juostiin pysähtymättä kontakteja ja mitään en korjannut. Paitsi lopussa hyvä pysäytys puomille ja loput kaksi hyppyä pysyi rimat, jos nyt väkisin pitää jotain hyvää kaivaa. Ja koko ajan mielessä ajatus, että näin se sitten on toinenkin koira pilattu, kuten ensimmäinen, mä olen niin surkee. Mutta jos olen päättänyt, että me tehdään asioita eri tavalla, eri tavoitteet mielessä, miksi en pidä siitä kiinni ja yritä silti tehdä sitä mitä me osataan. Nyt oli kyllä ihan kamalan hermostunutta alisuoritusta.

Vika rata todettiin melko hankalaksi nopean koiran kanssa suoritettavaksi, lähtösuora meinaan ihan arpapeliä, jollei keinu ole hallittu. Lähdin kyllä sillä ajatuksella, että Kasku pysyy siinä hetken, jotta saan etumatkaa, sillä hyppy ennen putkea ei oikein johtanut oikeaan päähän. Mutta se mitään keinulla pysynyt. Upposi kuitenkin kuin Ansa konsanaan oikeaan koloon ja minä taas kiiruusti perään, putkijarru unohtui ja sinnehän se meni, renkaalle, kuin Ansa konsanaan, sehän se edessä näkyi ja muutakaan ohjetta ei ajoissa kuskin suunnalta tullut. Mutta kepit taas sujuvasti ja A:n jälkeen niin siistit takaaohjaukset, kuin Ansalla konsanaan, hyvä siitä vielä tulee. Noihin rimoihin täytyy kyllä ihan oikeesti alkaa puuttua, ne tippuu turhan herkästi, kun pyörin edessä. Tsau D  Ja tämän Kaskuraportin jälkeen totean taas, että ei ne kisat sen osalta nyt ihan niin huonosti menneet kuin mitkä oli fiilikset vielä hetki sitten. Eikös näistä videoista muuten pitäisi ottaa opikseen? Mä luulen, että käytän näitä väärin ja katselen niitä vaaleanpunaisten lasien läpi.

Ansan kanssa myös hieman huonoissa tunnelmissa, tai oikeastaan kiukutti oikein vaan kunnolla. Koira menee kuin unelma silloin kun saa itse lukea rataa, mutta siinä ainoassa kohdassa, kun mun pitäis kääntää rattia, kaikki pilalla ja hyvä, että koira vielä ehjä. Olis hyvin ehtinyt keinun jälkeisessä tilanteessa valssaamaan, mutta en edes yrittänyt. Koira hyppää esteen takaisin, enkä tajua ottaa sitä pois muutenkin hankalalta okserilta ja sinnehän se hyppää keskelle rimoja. Siitä sitten matka jatkui kuitenkin ja sehän menee ihan itsestään, hiukan kun suuntaa näyttää, sinne katoaa horisonttiin. Tsau D

Tokalla radalla se sitten varasti lähdöstä ihan kunnolla, rimat lenteli ja meno oli muutenkin hillitöntä Ansaa pahimmillaan. Siinä sitten seistään ja odotellaan seuraavan oikeasti suoritettavan hypyn vieressä, että se saa kunniakierroksensa loppuun ja palaa yhteistoiminnan pariin. Kuulin niin mielessäni taas ne "tulkaa pois sieltä" -huudot, joita ei jostain kumman syystä koskaan kuitenkaan oikeesti kuulu, vaikka olis ehkä syytä. Mutta seniorilla oli hauskaa, näytti tuomarille, miten se rata olis oikeesti pitänyt numeroida, noin niinku koiran silmin. Ihme kääntymistä ja vääntymistä aina laittavat sinne, ihan pellemeininkiä Ansan mielestä. Pitää kato mennä flown mukana.