Kylläpä on ollut kiire muutaman päivän ajan. Nyt pääsin pötkylävahdiksi pentulaatikon viereen ja ehtii rauhoittua hetken.

Pennut ovat kasvaneet jo selvästi, punnitsin ne äsken, mutta kauheasti enempää en uskaltanut niitä vielä tarkastella kun pelkään aiheuttavani niille tai ennemminkin Ansalle huolta. Se antaa kyllä mun ihan suosiolla koskea pikkuisiin ja oli muutenkin kamalan onnellisen oloinen mun näkemisestäni. Kuviakin koitan ottaa, mun kamera on vaan ihan surkea, varsinkin sisältä ei oikein saa järkeviä otoksia, mutta jos sais tähän linkin suoraan Tapsan ottamiin poseerauskuviin. Hauskaa miten noiden turkit kiiltelee jo hienosti ja sävy vaihtelee, merkitkin näyttävät hiukan erivärisiltä. Koitan nyt malttaa itseni ja olla istumatta pentujen vieressä vihko kädessä kirjaamassa eroavaisuuksia käyttäytymisessä ja ulkonäössä. Olisiko sittenkin pitänyt ryhtyä jonkunsortin tutkijaksi?

Treenattukin on, Bondin kanssa PK:ta ja Pinkon kanssa agia, ja todettu, että kyllä äijät on äijiä.

PK

Tiistaina oltiin paikalla, käytiin ihmisryhmässä pyörimässä, tehtiin erotteluharjoitusta ja eteenlähetystä. Paikallaolo alkaa olla aika varma, paitsi että lampaanpapanoissa on kerta kaikkiaan vaan niin hauska kieriä. Mutta siitä en ole huolestunut, harvemmin kentillä niitä onneksi on makuualusena. sitten p***apää pääsi seuraamaan ryhmään, nyt kääntymiset paremmat, mutta käännän itseäni liian korostetusti, tää on mennyt jotenkin nyt kamalan vaikeaksi. Mutta enhän ole paljon ottanut tarkkaa seuraamista, kun olen tyytynyt vaan siihen jotain-sinne-päin tekemiseen. Maahan-istu-seiso meni ihan läskiksi, Bondi kyllä osaa ne, mutta vireen noustessa ei vaan keskity kuuntelemaan ja toistaa ekaa asentoa kun siitä viimeksikin palkka tuli. Harjoituksen puutetta tämäkin. Eteenlähetyksessä päätin ottaa melko nopean lähettämisen pienen seuruun jälkeen, koska muuten Bondi unohtaa palkan edessä. Ja sitten unohdin itse tehdä edes sen pienen seuruun, blondeja kumpikin. Mutta hyvinhän toi ampaisi Kaisan näyttämällä palkalle, kun pannasta irti päästin ja miksei olisi, noin tehtynähän toi on ihan aloittelijoiden juttu. 

Seuraavana päivänä menin Tiian kanssa Haunisiin. Hypytettiin Bondia pikkuA:n yli, se oli hauskaa, mutta sitten metrinen tuotti taas tuskaa. Bondi ponnistaa liian läheltä ja vauhtiakin saisi olla enemmän. Alan uskoa, että kyllä noi korkeushyppysysteemit tarttis aloittaa nuoremmassa iässä. Eteenlähetystäkin muutama toisto, idea alkaa löytyä, mutta täytyy olla tarkkana nyt ihmisten kanssa, Bondi rynnistää helposti palkan laittajan luo. Eli nyt vaan purkki pellon reunaan etukäteen ja kaikki ihmiset pois sieltä.

AGI

Tiistaina ajoin Kaisan treenien jälkeen hallille kokeilemaan Pinkon kanssa radalla juoksemista. Aika taistelufiiliksen se koira kyllä vaatii. Ja siltä Tapsan meno sen kanssa välillä näyttääkin ja varsinkin kuulostaa. En tainnut oikein löytää itsestäni ihan samaa voimaa, mutta kyllä se ajoittain meni minne oli tarkoitus. Yllättävää oli että se ei hakenut esteitä niin itsenäisesti kuin Ansa, mutta tämä johtuu varmaan siitä, että Pinko kuitenkin loppujen lopuksi olisi hallittavissa, jos ohjeet vaan tulis samalla räjähtävällä nopeudella kuin se etenee. Ansa on saanut tähän mennessä tehdä niitä pitkiä kaarroksia ja irtaantumisia miten lystää, että varmaan vaan tuntuu, että sitä ei tarvitse ohjata niin paljon. Ansa kulkee välillä ihan ajatuksen voimalla, mikä ei tietenkään riitä sitten niissä tiukoissa tilanteissa kun tarttis kääntyä hiukan tiukempaan kuin mun ajatuksena yleensä tekevät. Mutta oli mielenkiintoiset treenit, kurkku tuli hyvin kipeäksi ja sain hiukan tuntumaa siihen, mitä ohjaus pitäisi Ansan kanssakin olla, se antaa anteeksi kun ei ole ihan yhtä turboahdettu kuin isänsä. Mä olen niin onnellinen tosta rauhallisesta kisakaveristani.