Tänä aamuna tarjosin Kompalle lisää luottoa sohvan muodossa ja se kiitti ja kuittasi käyttämällä taas sitä vessanaan. Ei siis edelleenkään sohvamajoitusta tytöille päivisin. Onneksi Kompsis jaksaa nykyisin sentään nousta omasta punkastaan paperille pissalle, siis silloin kun ei ole sohvaa tai mattoa tarjolla. Mun kotona ollessa se ei sentään enää sisälle pissaile.

Illalla pikkuinen yllätti mut iloisesti hyppäämällä ihan itse autoon! Mistäköhän se nyt oli saanut uskallusta näin huimaan tekoon, kun tiistainakin vielä sai huijata kiinni ja kantaa autoon. Vai mahtoikohan se jo huomata eron, ettei me oltu oikeesti mihinkään menossa, ihan vaan hain makupaloja autosta ja päätin kokeilla josko sais pennun edes tulemaan kohti hirmuista menopeliä.

Ansa alkaa hyväksyä Kompan juoksukaverikseen. Enää se ei aina taklaa toista hankeen ohi mennessään vaan tulee eteen kutsumaan kiihdytyskisoihin. Suoralla Kompa melkein pysyy perässä, mutta mutkasta menee auttamatta pihalle. Mutta eiköhän se siitä. Nyt hiukan taas epäilen sen järkeä, tuolla se portaan alla kaivaa patjan ja seinän väliä ja vinkuu ihan kuin olisi jotain pahasti vialla. Toisaalta tosi kiva että portaan alunen on taas saanut asukkaan, Cowboyn jälkeen se onkin ollut tyhjä kun ei noi kaksi ole sinne uskaltaneet mennä. Jossain vaiheessa voisi yöksi kokeilla antaa Kompan olla siellä - joskus ens syksynä sitten, ehkä. Portin tällä puolella on aika monta sohvaa.