Taas viikko mennyt ilman sen ihmeellisempää. Kompan kanssa olen koittanut hiukan enemmän puuhastella. Tiistaina käytiin hallilla temppuilemassa ja sain sen menemään putken ihan itse. Siivekkeitäkin se jo kiertää, vaikkei oikein ymmärrä miksi ihmeessä pitäis. Nostin sen myös kontaktitrainerille, mutta se oli aika hurja juttu, annetaan puomintapaisten olla vielä jonkin aikaa. Kompasta on alkanut tulla esiin joitain Ansamaisia piirteitä. Esimerkiksi uskomaton ennakkoluulo kaikkea uutta kohtaan, siis sellaista uutta, jota minä koitan sille esitellä. Putkikin näytti ekaksi niin kamalalta, että piti oikein pysähtyä tuijottamaan mua epäuskoisena: Hullu ämmä, en todellakaan astu tuonne! Mun koulutustyyliini kuuluu, että ensin hiukan houkutellaan ja jos sen tuloksena pentu perääntyy vielä kauemmas, siirrytään lievään pakkoon (ja jos sekään ei auta, pitäis kai lässyttää oikein kunnolla, mutta yleensä siinä kohtaa loppuu koulutus kokonaan tai ainakin laji vaihtuu). Siivekkeistä aitaus putken päähän, pentu sisälle ja eihän se läpi juokseminen sitten enää ollut ollenkaan kamalaa. Ja sitten jo sama ilman siivekkeitä, läpi meni. Mutta vain siitä samasta päästä. Kompan kanssa täytyy olla varovaisempi "pakottamisen" kanssa, kun sitä ei pysty nameilla lahjomaan/lohduttamaan.

Keskiviikkona kävin taas vetämässä Kompaa perässäni pitkin Naantalin keskustaa, ihan kuin hiukan olisi piippauksen määrä vähentynyt. Ja lisää Ansaa, muut koirat laitetaan kuriin hyvin terävästi. Ei aivan samantien, ennakkoon, varmuuden vuoksi kuten Ansa, vaan ensin jalomielisesti voidaan tervehtiä ja jollei vastapuolelta löydy tarpeeksi älyä nöyrästi väistyä hallitsijan edestä, tulee turpaan. Ja mä olen tietysti ihan neuvoton tässä asiassa. Taitaa olla paras, ettei me enää moikailla vieraita koiria, vaan opetellaan vaan fiksusti menemään ohi. Mutta ihmiset on kuitenkin parasta! Kaikki käy, kunhan lepertelevät ja silittävät, ihanaa.  Perjantaina oltiin koko poppoon kanssa taas Naantalissa ja ihmiset tuli tervehtimään Kompaa, kun se näyttää niin iloiselta, koko koira tuntuu nauravan kuonosta hännän päähän. Ja niinhän se tekeekin, vaaleat merkit vielä venyttävät suun virneeseen korvia myöten ja peppukin heiluu korviin asti, ihana otus.

Eilen käytiin taas tokoilemassa Raisiossa. Bondi sai toimia häirikkönä Kamille, otin sen kanssa ihan vaan lässytystokoa, ilmoitin sen nimittäin rally-tokokisoihin. Olen hiukan huolestunut siitä, se on ihmeen haluton touhuamaan. Luulisi ainakin korvien jo parantuneen, mutta menen ensi viikolla kontrolliin, niin täytyy hiukan tutkia tota otusta muutenkin. Eli Ansan kanssa taas varsinainen treeni.

Nyt oli tarkoitus pitää nameilla koira koko ajan lähellä, onnistui jotenkin, mutta paranee varmaan kunhan Ansa tajuaa mikä on homman juju.

Aluksi taas hyppynouto, ollaan viikolla treenattu pitoa, ja jatkoin nytkin samalla tavalla. Unohdin tietysti innostaa lelulla, kun keskityin vaan namittamaan lähelläoloa, mutta sellainen keskinkertainen suoritus vauhdin osalta kuitenkin.

sitten siirtyminen kaukoihin ja nämä hiukan kauempaa kuin viimeksi ja taas yllätyin miten hyvin se teki. ei epäröintiä, kaikki 4 vaihtoa oikein ja paikkakin muistaakseni pysyi.

Sarjan lopuksi suora luoksetulo, vauhti voisi olla parempi, mutta mielestäni tärkeämpää on, että tulee laukalla koko matkan eikä ennakoi pysäytyksiä.

Tauon jälkeen vielä tunnari, hyvin meni taas, ehkä hiukan enemmän haisteli vääriä kuin viimeksi. Kesti myös oman kääntymiseni ennen lähetystä. Pieni ongelma meillä on kuitenkin toi lähtemisen viive, itse meinaa hermostua vaikkei se kauan odota, ei kuitenkaan lähde heti käskystä. Sama homma muuten noudossa yleensäkin.

Lopuksi vielä kehään meno, pysyi lähellä, tervehti nätisti, mutta kun Anna koski häntään, murahti. Muistin sitten, että yleensä olen itse näyttänyt perän hyvässä otteessa, tätä täytyy koittaa taas seuraavaksi. Ja saattaa olla, että juoksu hiukan tekee tarkemmaksi vehkeistä.

Loppua kohden Ansa innostui enemmän tekemisestä, mahtoikohan vaikuttaa, että tällä kertaa muistin melkein koko ajan olla käymättä käsiksi siihen. Se ei voi sietää, että kesken hommien alan taputtaa tai silittää sitä, mikä multa tulee taas ihan automaattisesti palkkana, ääliö minä.