Kompan veli Entti kävi eilen kylässä. Tehtiin ensin metsälenkki nuorison kanssa ja istuttiin sitten hetki sisällä. Entti innostui Ansan juoksusta ja kun äitiä ei oikein uskaltanut sen enempää lähestyä, niin kovasti yritti nuori herra liehakoida siskoaan. On se aika äijä. Ja aina kun olis hiukan päässyt selkään hyppäämistä kokeilemaan, syöksyi lohikäärme pöydän alta kertomaan mielipiteensä tyttären vikittelemisestä äidin sijaan.

Entti joutui myös todistamaan miten meidän otukset viettävät yhteistä laatuaikaa.

Kompa väsyi melkoisesti vierailusta, koitti mennä nukkumaankin kesken kaiken, mutta Entti kävi reippaasti komentamassa laiskurin taas ylös. Taidamme olla kaikki melko huonokuntoisia ja nyt alkaakin taas pitempien lenkkien teko. Aamulla oltiin puoltoista tuntia reissussa ja koiruudet nukkuivat erittäin tyytyväisen oloisina sen jälkeen. Hiukan saattoi rasittaa myös mun hermostumiseni näiden kolmen kyvyttömyyteen kävellä järjellisesti. Noora oli saanut Entin liikkumaan niin upeasti remmissä, että oikein hävetti Kompan tempoilu. En vaan tiedä miten tämän porukan sais muodostelmassa nätisti liikkumaan. Kun ojentaa Kompaa, kaks muuta pysähtyy kokonaan ja jos liikkuu yksin Kompan kanssa, sitä joutuu vetämään perässä, niin ei sekään auta. Ehkäpä aika korjaa tämänkin ongelman.

Tänään käytiin hallilla kisoja katsomassa. Kompa taisi olla vieläkin hiukan väsynyt eilisestä ja tästä aamusta, se oli paljon rauhallisempi, ei haukkunut paljonkaan ja pystyi luopumaan toisista koirista tosi kivasti. Ilmeisesti halli on tosi kiva paikka, kun sinnepäin oli kamala kiire, mutta pois jouduin sitten kantamaan.

Eilen tapahtui myös hämmästyttävän ihmeellinen tapaus: Ansa-rouva kömpi esiin kolostaan kesken illan ja hyppäsi sohvalle Kompan ja Bondin väliin nukkumaan. Mahtaisko juoksulla olla jotain tekemistä tänkin asian kanssa, ikinä se ei ole noin lähelle toisia tunkenut omasta halustaan. Nukkui siinä pitkän aikaa ja siirtyi sitten valtaistuimelle, kun alamaiset alkoivat vallata liikaa tilaa.