Oltiin mökillä talkoissa ja koiruudet pääsivät lutraamaan. Kompalle ei oikein vielä auennut vesielämän ihanuus. Vähän kyllä hirvitti Ansankin vedessäolo, mutta ei kai se siellä olisi ollut, jos olisi paleltunut.

"Iik, hullu, en mä sinne pääse perskärpäilemään!"

Bondi kalastaa ja Kompa pitää tarkasti vahtia ettei varpaat kastu.

Bondi kävi kunnolla uimassa. Ei kuitenkaan ihan vapaaehtoisesti. Kas, kun laiturin alta lähti liikkeelle yks kelluke ja jostain syystä siihen oli pakko astua, jotta pääsis lähemmäs saalista ja sitten olikin etupää lähdössä merelle ja takapää edelleen laiturilla ja lopun voi hölmistynyttä ilmettä myöten arvata.

"Et varmaan arvaa, että kohta mä hyökkään!" (Ja jäät mahasta kiinni kivikkoon ja kierit hiekalle, neropatti)

Hauska seurata miten Kompan suhde veteen etenee. Omalla lammella se kovasti koittaa ymmärtää Ansan touhuja, mutta kun fyssari olisi halunnut nähdä sen liikkeitä siinä vesimatolla, vai miksi sitä nyt sanotaankaan, niin pentu  koitti aluksi löytää sisäisen hämähäkkinsä ja nostaa jalkoja reunoja pitkin ylös. Kun vielä matto alkoi liikkua, niin eihän siitä mitään tullut. Onnettoman näköisenä se kyhjötti vasten päätyseinää ja uikutti. Eikä paljon auta remmistä vetäminen kun siihen kuuluu reagoida juuri päinvastoin kuin on tarkoitus eikä kutsuminenkaan toimi, niin jätettiin sitten se homma siihen.

Mutta muuten ihmettelen miten iloinen voi koiralapsi olla. Ottaen huomioon, miten paljon on asioita jotka on Kompan mielestä aika hurjia, tai miten rasittava se osaa välillä  olla, se saa jotenkin silti annettua itsestään tosi onnellisen vaikutelman. Hassu, pieni eläin.

Hiukan on tullut edistystä sisäsiisteydessä, parina päivänä ei ole tullut niitä perinteisiä juttuja sisälle koko työpäivän aikana. Ja tällä tarkoitan, että silti olen joutunut lattiaa pesemään. Kompa on nimittäin päättänyt korvata pissamisen kuolaamisella, aika ällöä sekin. Ja ajatus, että sillä on niin kova ahdistus portin takana olemisesta, että portin edusta on aivan tasaisen märkä, on aika kamala. Tänä aamuna sain kuulla hiukan miten se sen tekee. Meille on tullut rutiiniksi käydä 4:ltä aamulla ulkona, (tämä siitä syystä, että se kuitenkin herättää mut joskus viiden ja puol kuuden välissä, kun herätyskello soisi 5.50, niin mieluummin käyn sitten jo reippaasti aikaisemmin, kun kuitenkin yleensä silloinkin herään, mutta se on sitten jo toinen juttu.) sitten pääsen takaisin nukkumaan ehkä pariksi tunniksi, kunnes neidillä on luultavasti nälkä. Sitten käydään koko porukalla metsässä, syödään ja mennään taas takaisin nukkumaan, kuten kuvittelisin niiden tekevän arkisinkin. Kompa antoi mun nukkua puoltoista tuntia ja sitten alkoi kitinä. Jossain vaiheessa se vaihtui puun nuolemiseen ja järkyttävään lutkutukseen. Jos se tota tekee kauankin päivittäin, niin ei ihme, että lattialla voi luistella limassa.

Ja siis enhän mä anna pennun ikuisesti mua pomottaa noilla aamuherätyksillä, siistiksi oppimisen jälkeen on noi aiemmatkin vieroitettu turhasta uloskinuamisesta pois. Jotenkin vaan tuntuu, että Kompa on tässäkin asiassa omalaatuinen. Positiivista on , että se nykyisin menee omaan sänkyynsä jo ihan itse, klo 4:n pissaltakin tullessa, sinne se sukeltaa ihan tyytyväisen oloisena jatkamaan unia. Mutta ei sitten kuitenkaan viihdy huoneessa, silloin kun ei nukuta. Sen reaktio yleensäkin mielestään "epäreiluun" kohteluun on vaan ihan päinvastainen kuin Ansan. Siinä missä Ansa käpertyy jonnekin koloon murjottamaan, niin Kompa räjäyttää samaisen kolon mahdollisimman näyttävästi, eikä todellakaan tee mahdolliseksi unohtaa itseään missään tapauksessa. (Unohdin äsken Ansan pihalle pariksi tunniksi ja siltä vaati varmaan hirmuisen ponnistuksen päästää edes se pieni inahdus oven takana loppujen lopuksi, että pääsi sisälle, raukka pieni.)