Tänään oltiin tsekkiläisen Eva Lacnakovan koulutuksessa ja meni ihan mukavasti. Oikein kiva kouluttaja, iloinen ja kannustava. Joku olis voinut tykätä vaikeammista kiemuroista, mutta treenin taso oli meille juuri sopiva.

Alkuun tehtiin pätkä 1 (on siis suoraan ennen tota kakkosta, mutta oli ilmeisesti liian vaikeaa kuvata, kun ei sitä siinä näy) -7, jonka jälkeen lähtösuora takaisin. Hyvä aloitus Ansalle, kun ei tarvinnut kovinkaan monta toistoa niin saatiin menemään kuten Eva halusi. Yritin ensin jotain epätoivoista veto-poispäinkäännöstä kutoselta seiskalle, oikean siivekkeen ympäri, mutta noudatin sitten kiltisti Evan neuvoa ottaa koira vastaan vitoselta ja juosta sen kanssa yhdessä kohti seiskan vasenta siivekettä yhtään pelkäämättä putkea. Ja sehän onnistui, kunhan ei mennyt sinne liian aikaisin, jolloin oma liike pysähtyi ja kelpie valitsi ennemmin putken kuin mun peittämän hypyn.

Sitten tehtiin 1-2-3-13takaa-8-9-10-11-12-14-15 ja lähtösuora takaisin. Putken jälkeinen käännös takaakiertoon olikin jo ihan liian rajoittava Ansan mielestä. Kun ei kepit, seuraava putki tai 10-hyppy kelvanneet, alkoi sillä ahdistus kasvaa. Kouluttaja oli onneksi ajan tasalla ja muistutti koiran palkkaamisesta ja päätettiin jatkaa rataa eteenpäin. Turha jäädä junnaamaan sellaista kohtaa, johon meillä ei ollut keinoa opeteltuna ja tämä kohta oli opetteluun liian vaativa. Ennen 10-hyppyä tarvittiin taas sitä samaa keinoa eli jarrua ja nyt meillä oli edessä helpompi kohta opetteluun. Ensin koitin vaan peruutella ysiltä kympille, mutta silti Ansa hyppäsi pitkälle ja päätyi putkeen. Kun Eva näytti miten ensin viedään eteenpäin ja sitten hiukan ennen ponnistuskohtaa kympille käännytään koiraa kohti, niin mulla syttyi joku lamppu, mähän olen nähnyt niiden tekevän tällaista kisoissa. Ja sehän toimi hienosti! Ekaksi tosin jäi kymppi hyppäämättä kun unohdin antaa jarrun jälkeen luvan hyppyyn, mutta sitten onnistui ja hienosti kääntyi.

Lopuksi tehtiin rata numerojärjestyksessa kisanomaisesti. Alku hienosti, mutta unohdin tehdä jotain ennen 14-putkea ja loppusuorallahan se koira sitten jo olikin. Toka yrittämällä sain jarrutettua, Ansa tosin kääntyi väärään suuntaan putken jälkeen, mutta kääntyi kuitenkin. Meillä siis kantava teema oli brake-brake-brake ja monessa paikassahan sille olis ollut tarvetta. Yritin yhteen paikkaan tarjota jotain omaa kiertokeinoa jarrutukselle, Eva antoi mun kokeilla (ei ees onnistunut) ja totesi sitten, että voithan sä tollasia käyttää, mutta ei niillä joka paikasta selvitä, jatketaas taas tätä jarruasennusta, eikö? Joo, niinhän se on, ehkä me nyt ollaan menty täydellä kaasulla riittävän pitkään ja koitetaan seuraavaksi hiukan jarrutellakin. Koirasta sellanenkin ominaisuus näyttää löytyvän, kun vaan oppis sitä käyttämään.

Olin tosi tyytyväinen Ansan treenikestävyyteen tällä kertaa. Ilmeisesti onnistuin palkkaamisessa kohtuu hyvin ja kouluttaja onneksi tajusi lopettaa toistojen vaatimisen ja siirtyä eteenpäin, kun Ansa alkoi niiata ja hylkiä patukkaa. Jarruharjoitukset siis jatkukoon keskiviikkona.