Ansalla juoksu ohi ja päästiin taas treeneihin. Putki-puomi erottelua tällä kertaa, mutta eihän siitä mitään tule. Vauhdilla jos mennään, se on putki joka kerta huolimatta mun sijainnista. Putki siis mutkalla puomin molemmin puolin. Meidän kouluttaja jo melko hyvin tietää meidän hieman poikkeavat kuviot, mutta taas löytyi uusi juttu: Ansalle ei voi laittaa nameja kontaktille. Tai varmaan vois, jos sitä alettaisiin harjoittelemaan, nyt kuitenkin kelpiestä tuli kovin epävarma ja varovainen. Ihan hurjan jännä juttu, että täältä esteeltä löytyy jotain syötävää, piti oikein mennä makaamaan ja varovasti ryömiä ja nuuhkia, että ihanko todella siinä on ruokaa. Sitten piti alkaa etsiä josko sitä sapuskaa löytyisi muualtakin ja kesti tovin saada koira taas oikeaan mielentilaan. En sitten tiedä mahtaiskohan toi pidemmän päälle alkaa toimia.

Näen kyllä meidät treenaamassa vahvemmiksi puomin ja putken käskyjä erikseen, mutta hankaluudet alkaa heti kun nämä laitetaan molemmat esille. Miten mä varmistan, että Ansa onnistuu siinä mitä pyydän? Palkatta sitä ei voi paria kertaa enempää jättää tai sitten saan suoriutua ihan itsekseni seuraavista toistoista. Luulen, että tämä nyt vaan on yksi niistä jutuista, mitä me ei ikinä tulla osaamaan, mennään tuurilla jatkossakin. Nyt onnistuttiin pari kertaa kun melkein pysäytin Ansan ja vein sen nenästä vetämällä oikeaan paikkaan. Taisi koira tosin käydä vielä puolitehoilla hämmentävän ruokahetken jälkeen.

Iltaisin on koitettu tehdä jotain aktivoivaa kaikkien kanssa. Bondi ja Ansa ovat taas opetelleet vetämään väliovea kiinni ja sammuttamaan valoa, Kompa on opetellut kaatamaan noutokapulan. Mä en vaan meinaa olla tarpeeksi kärsivällinen Bondin kanssa, sillä kun ei hoksottimet käy ihan samoilla tehoilla kuin Ansalla. Mutta eipä kai kultaisen otuksen tarviikaan mitään oppia, kunhan on jotain tekemistä ja palkkaa tulee. Ansa hoksasi tosi nopeasti valon sammuttamisen, katkaisija on varmaan juuri sopivalla korkeudelle, jotta sen nenä osuu siihen puolivahingossa ja siitähän se sitten lähti kehittymään. Hiukan kyllä arveluttaa, kun se selvästi sekoittaa valkoisen katkaisijan post-it-lappuihin, niillä kun on tunnaria opeteltu ja nyt se yrittää välillä tarttua hampailla valonappiin (ei siinä tunnaritreenissäkään muistaakseni lappuihin tartuttu, mutta kun toi vaan tuo kaiken, miten sitä estämään. Nyt on etsinnässä isot lasipurkit, kokeillaan niiden apua seuraavaksi). Bondin tassutekniikka on tässä kyllä turvallisempi, vaikkakin naarmuttaa seinää. Kompa on alkanut kivasti kerjäämään ja välillä jopa istuu ihan itse havaitessaan nameja mun kädessäni. Ajattelin, että kapulan kaatuminen olisi hyvin selvä keino nähdä pystyykö se kohdistamaan tekemistä poispäin namista. Ei me kovin montaa iltaa treenattu, kun se alkoi selvästi tietoisesti kaataa kapulaa. Matkaa aletaan nyt pidentää ja sitten tarttis keksiä jotain muuta sille. Jotain missä se saa pysyä jaloillaan ja liikkua, paikalla olemista vaativat jutut istumista lukuunottamatta taitavat olla liian vaativia.