Palkansaajapuoli on hyväksynyt tarjotun ehdotuksen ja olemme viikon treeneissä päässeet huimasti eteenpäin. Kasku juoksee nyt hyvällä vauhdilla namipurkille esteen takana ja kontaktillakin namit maistuu ja niitä jopa innolla odotetaan. Paras oppi tällä viikolla on kontaktilla leikkiminen, mitä en ole Ansan kanssa koskaan tehnyt, kun se on rouva Herkkiksen mielestä ihan liian hurjaa. Hienosti pysyy asento, vaikka ote patukasta on luja ja kiskominen hirmuinen. Kotona laatikolla tämä oli helpompaa ja puomilla ajattelin jo luovuttaa, mutta sekin alkoi sujua pienen tasapainoilun jälkeen. Putki löytyy jo vähän piilostakin ja kolmen esteen sarjastakin selvitään, varsinkin jos se putki on siellä viimeisenä. Avustajan kanssahan olisi helpompaa, mutta yksinkin pärjää. Vetoleikit saattavat jäädä hiukan vähemmälle nyt kun hampaat alkavat vaihtua.

Tiistaitreenien jälkeen käytiin rokotuksilla ja pentu käyttäytyi oikein asiallisesti. Ei mitään venkoilua hampaidenkaan katsomisessa, hassua miten nopeasti päästiin yli niistä alun käsittelyongelmista. Mulla alkaa vähitellen sormien haavat arpeutua ja vetolelun vaihtaminen Ansan hyljeksimään paksuun mokkapatukkaan auttoi osumatarkkuudessa. Ei tarvii olla enää ihan niin paksuja tumppuja kädessä, mikä on oikein kiva, jos tästä vaikka kevät vielä joskus tulisi. Painoa Kaskulle oli kertynyt 7,7 kg ja oman epätarkan mittauksen mukaan säkä on n. 40 cm, sutjakka typy.

Kaskun kanssa remmissä liikkuminen on niin helppoa, sehän kulkee kuin juna tienlaitaa nenä etummaisen hännässä kiinni, että ollaan pariin kertaan oltu liikkeellä koko porukalla. Lyhyt tiesiirtymä ja sitten pääsee lauma pellolle irrottelemaan, sen puoleen vois talvi jatkua ikuisesti. Luoksetuloa Kaskulla ei oikeastaan ole, vaikka sehän on munkin listalla ihan kärjessä pennulle opetettavissa asioissa. Se lista pitäis varmaan kirjoittaa uudellaa ei-ahneet ja muut vajaaälyiset huomioonottaen. En aio kuitenkaan sillä asialla päätäni vaivata, nyt mennään samoin kuin Kompan kanssa, joka kaksi ekaa vuottaan juoksi vaan Ansan perässä, kunnes sitten yht'äkkiä hoksasi namien ihanuuden ja että niitä saa siltä kaksijalkaiselta, joka huutelee jossain siellä takana.

Tällä hetkellä päivän teema on sopeutuminen elämään koko kämpässä ilman, että kaikilta menee hermot. Ansa on loistavasti oppinut pysymään omassa kopissaan, kun Kasku on liikkeellä, Bondi ja Kompakin alkavat vähitellen pysyä omilla alueillaan, kun käsken niitä rauhoittumaan, joten Kaskun kanssa enää pitää keskustella jatkuvasti mitä saa tehdä, kaivaa, syödä, repiä, raapia, kiivetä jne. Se on uskomattoman touhukas, minkä huomaa varsinkin nyt kun olen vähentänyt pentujen sisällä riehumista. Kiellettyä on juokseminen ja sohvapaini, koska se meni ihan mahdottomaksi ja Kompalla alkoi palaa pinna kunnolla, kun kiihtyminen kasvoi äärilleen. Nyt saa lelut suussa touhuta, mutta jos menee painiksi, komennan rauhoittumaan. Tästä koneen vierestä saa nousta parin minnutin välein, kun pentu on taas löytänyt suuhunsa jotain, mitä en tiennyt olevankaan. Enkä haluaisi olla poistamassa siltä mitään, jottei se ala väistämään löytöineen. Taidetaan lähteä pihalle, onneksi se on helppoa ja leikkikaverikin löytyy viereiseltä sohvalta, lauma on aika kiva juttu.

Tää on sallittua sisällä

Pakollisia ryhmäposetuksia, jotka ei vaan voi onnistua kaikkien kohdalla

Lumihirviöitä

Mun harrastuskaverit