Enpä olisi uskonut pennun ottamista harkitessani, että tässä vaiheessa oltaisiin näin hyvässä tilanteessa. En edes tiedä mitä kaikkea nostaisi esiin, elämä on tällä hetkellä vaan niin siistii!

Kasku on osoittautunut erittäin helpoksi pennuksi. Kompan rinnalla se tuntuu varsinaiselta lapsinerolta. Perusjutut se oppii muutamalla toistolla, sitten alkaakin ohjaajan ongelma jalostaa niitä johonkin järkevään suuntaan. Se pystyy lennosta vaihtamaan mielentilansa totaalisesta hepuli paini-juoksuleikistä Kompan kanssa mun luokse tuloon ja rauhoittumiseen. Kompalta kestää vähintään 10 minsaa saada kierrokset alas, mikä on kyllä loistava saavutus sekin, kun aluksi pelkäsin, että sillä menee ihan yli pennun kaikki liikkuminen ja ääntely. Eilen tajusin, että mun ei tarvitse kantaa Kaskua autoon, sehän hyppää sinne ihan itse. Jotenkin mä olen saanut tehtyä autoilusta kivaa ja Ansan malli auttaa tietysti myös. Mä olenkin vaihtanut pareja, Bondin lapsenvahtitouhut jatkuu enää kaupunkikävelyillä, muuten me mennään nyt harrastustyttötriona kaikkialle.

Ansa aloitti treenit tauon jälkeen pariviikkoa sitten ja meillähän menee tosi hienosti. Olen saanut nollattua oman myöhässä olevan ohjaukseni ja liikkeen pelon, nyt mennään reippaasti ja lähes tarpeeksi ennakossa. Keskiviikkona keräsin kaiken rohkeuteni ja ylitin itseni käymällä Purina Centerissä Elinan opeissa ja oltiin meiksi ihan päteviä. Minä edelleen pari laukkaa myöhässä, mutta suunta ylöspäin:) Ja idea on nyt selvä, innolla odotan seuraavia treenejä ja kisoja, jotta pääsee haastamaan itseään lisää.

Kasku on käynyt muutaman kerran Ansan kanssa hallilla, putki alkaa löytyä ja varsinkin sellainen hyvä meininki, joka eilen alkoi olla jo varsin vauhdikasta. Itse asiassa enää en taida uskaltaa niitä yhtä aikaa juoksuttaa radalla, kun saattavat joutua törmäyskurssille putkissa. Seuraavaksi kokeilen, josko pikkupentu ilman roolimalliakin uskaltaisi touhuta esteiden joukossa. Viikko sitten otin sen mukaan Ansan ryhmätreeneihin, kun ajattelin sen siten parhaiten tottuvan haukkumisiin ja äksöniin ja sehän käyttäytyi varsin mallikkaasti ja jopa leikki mun kanssa. Pääsee siis tänäänkin mukaan.

Muuten totesin tänään, että turhan paljon tulee touhuttua koirien kanssa nyt kun on kotona. Bondi varsinkin tuntuu tosi väsyneeltä, se kun ei osaa jäädä sohvalle makoilemaan, kun pennun kanssa käyn ulkona. Eilen Bondi istui keskellä pihaa ja nuokkui silmät ummessa. Toivottavasti olis vaan väsynyt, jollei ala piristyä, täytyy viedä seniori vuositarkastukseen. Tänään ovatkin otukset olleet vähemmällä huomiolla, Bondin olen komentanut takaisin sohvalle, kun pennut (Kompa on ikipentu, en mä sitä osaa aikuiseksi ajatella) ovat päässeet pihalle irrottelemaan. Illalla treenit Ansan (ja Kaskun) kanssa, viikonloppu kisoissa ja kisatöissä, josko se Bondikin sais oltua vaihteeksi riittävästi rauhassa ja nukkua univelkaa pois.