Bondi on viime aikoina jäänyt hieman tyttöjen varjoon ja tänään käytiinkin parin tunnin Naantalin kierros sen ehdoilla. Seuraksi valikoitui Kasku-neiti, kun sillä on edelleen taito pysähtyä ihmettelemään maailmaa. Tämä taito on tärkeä, koska Bondin ehdoilla kulkeminen tarkoittaa muutaman metrin välein pysähtelyä, haistelua, viimeisissä lumikasoissa nautinnollista kieriskelyä ja ihan muuten vaan seisoskelua ja filosofista pohdiskelua. Nautin itse todella paljon näistä kiireettömistä kävelytietallusteluista ja mammojen ja pappojen kanssa jutustelusta, eikä koiriakaan kauheasti huomio ja taputtelut haitanneet.

Kotiin päästyäni pudotin kerroksen vaatteita pois ja lähdin merkillisen duon kanssa myös remmilenkille, mutta odotettavissa oli melko erilaista menoa. Tunti käveltiin ja taisivat nuo sen verran pysähtyä, että pissalla kävivät. Ihan älytön kiire eteenpäin ja kun itse haluaisi hiukan pysähtyä tutkimaan kevään edistymistä, ahdistuneena siinä sitten seistään häntä koipien välissä, remmi tiukkana, että voisiko arvon emäntä liikkua, kun tässä olis hiukan paha paikka nyt, voi vaikka taivas pudota niskaan. Tai siis Ansahan tollanen on, ihme takakiree tyyppi, sen elämä taitaa olla yhtä tuskaa suurimman osan aikaa, nyt kun olen sitä tarkemmin seurannut. Kompalla on vaan yksi vaihde, onneksi se on yleensä eteenpäin, joskin nykyisin saa taas enemmän tapella risteyksissä, joista joissain lenkkiversioissa käännytään. Kun Kompa saa päähänsä, että tästä on joskus käännytty, sen saa väkisin raahata eteenpäin. Ihme porukkaa.

Treenattukin taas on jotain, eilen otin oikein kameran mukaan hallille, jotta sais todistusaineistoa. Mutta en mä sitten viitsinytkään tallentaa, kun tekeminenkin oli ihan mitä sattuu, suurista ennakkosuunnitelmista huolimatta. Mä nyt en vaan ole mikään intokouluttaja, mistä syystä mulla on kelpie/ei pitäisi olla kelpietä. Eka siitä syystä, että kelpiet oppii harrastuskoiriksi ilman suurempaa kouluttamistakin, toka siitä syystä, että menee hyvä matsku hukkaan, mutta ei maha mittään.

Tällä hetkellä Kasku osaa odottaa paikallaan lähtölupaa, juosta putkia ja hyppyjä ohjaajan tehdessä erilaisia ohjausjuttuja ja se hakeutuu kontaktille mielellään. Kontaktitreenissä olen siirtänyt palkan edessä olevaan purkkiin, Kasku ottaa asennon ja vapautan sen itse paikallaollen (tästähän ne ongelmat sitten lähtivät Ansankin kanssa, mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää) purkille. Välillä palkkaan myös suoraan kuonon alle. Lelupalkalla se on kivasti alkanut tarjota lelua minulle, eikä lähde sen kanssa mihinkään hillumaan. Keskittyminen on vielä kovin lyhyttä, enkä meinaa aina muistaa lopettaa ajoissa, jolloin se alkaa seurata naapurikentän tapahtumia. Pentukurssista on teoria kuunneltu, ens sunnuntaina alkaa toiminta, kivaa.

Nyt odotellaan, että vedet aukeaa, täällä on kasvamassa ihan kauhee vesipeto. Ei haittaa veden lämpötila, autoa pestessä mun oli pakko laittaa pentu lopulta sisälle, koska kaivovesi on aika kylmää ja Kaskussa ei kuivaa paikkaa enää tainnut olla. Sama tänään ollessani suihkussa kolmen koira kanssa, iso pesutila on muuten aika kiva näin kura-aikaankin. Kaksi meinasi kiivetä pitkin seiniä ettei vaan tassut tai ainakaan maha kastu, mutta Kaskusta oli huisin hauskaa metsästää vesipisaroita.