Tänään on vietetty "laiska" päivä, koirat siis, minä sentään olen touhunnut kotona ja puutarhassa yllättävänkin ahkerasti. Ja saanut enemmän ja vähemmän seuralaisia mukaan touhuun.

Yhdeksältä alkoi avoimet ovet ja totuttuun tapaan KoKa-pari lähti rallaamaan ympäri pihaa kiihtyvällä nopeudella. Välillä pistetään painiksi, välillä levätään hetki erillään keppipuuhissa, läträtään lammella ja taas mennään peräkkäin pitkin mettää ja pihaa. Bondi katselee menoa hetken, huokaisee ja laittaa luu suussa maaten, tietysti keskelle kulkuväylää ja "joutuu" vähän väliä karjaisemaan vastalauseen päälle juokseville kakaroille. Ansa ulkoutuu ehkä n. puoli tuntia toisten jälkeen, varovaisesti se kurkkaa oven suusta onko reitti selvä, käy asioillaan nurkan takana ja juoksee takaisin sisälle. Nyt kun se on hieman sosiaalisemmalla tuulella, se voi tulla uudestaan ulos koittamaan pitää nuorisoa kurissa ja jopa innostuu siinä sivussa hiukan itsekin juoksemaan. Sitten se kyllästyy hilluviin otuksiin ja hyppää autoon tarkkailemaan tilannetta.

Kolmen tunnin touhuamisen jälkeen Kompa alkaa olla valmis päivälevolle ja se häipyy jonnekin kuusen alle. Kasku juoksentelee vielä hetken perhosten tai muiden lentävien objektien perässä ja hyppää sitten Ansan kanssa autoon nukkumaan. Bondikin saa rauhassa kääntää kylkeä auringossa. Ja minä palkitsen itseni tehokkaan koirien ulkoilutuksen jälkeen kupilla kahvia. Onnea on oma piha ja neljä erilaista karvakakaraa!

Huomioita kuluneelta ajalta:

Kuten ennenkin olen todennut, Kaskulla tuntuu olevan palikat päässä kohdillaan. Käytiin mökillä sukutapaamisessa äitienpäivän tienoilla ja siellä Kaskua odotti leikkimään tädin vuoden ikäinen käppänäpoika, tuttu jo ennestään. Päästin Kaskun autosta juoksemaan Jeppen kanssa, enkä muistanut, että serkulla on 2-vuotias ponin kokoinen landseer-saksanseisojauros, sellainen mustavalkoinen pitkäkarvainen partaveikko, oikein kiva ja rauhallinenkin ikäisekseen. Kasku oli hieman toista mieltä kun siihen törmäsi, järkyttävän huutokiljunnan säestämänä kelpie otti jalat alleen, lähti niinku hauki kaislikosta, rusakko puskasta jne. Kävi siinä mielessä, että jahas, mitäköhän traumoja tästä jää pennun mieleen, mutta sain sitten Kaskusta kopin viidenneltä kierrokselta talon ympäri ja pyysin, että josko neiti ottaisi aivot käyttöön. Mun sylistä käsin se uskalsi hiukan haistaa Rolle-hirviön kuonoa ja sitten koko koiraa ja sitten sen voikin päästää omille jaloilleen ja se hallitsi taas itsensä ihan ok, hieman väisti vielä hetken, mutta sitten oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Aksatreeneissä, aiheena keinu. Olin tehnyt keinua nostamalla Kaskun alastulolle, pitänyt päätä hiukan ylhäällä ja Kasku sai painaa sen alas ja siitä palkka eteen. Olin myös todennut, että nyt ollaan menossa hiukan väärille teille, Kaskuhan oppii nyt lähinnä ponkaisemaan mahdollisimman nopeasti pois keinulta. Joten hyvään paikkaan tuli opetusta. Nyt pamauteltiin keinua toisesta suunnasta, jotta nähtiin miten pennut ääneen reagoivat. Kaskuhan innostui jutusta kovin, ei mitään ongelmaa jysäyttää keinun pää alas voimakkaalla kahhdentassun tasaloikalla. Sitten vaan keinuteltiin hiukan ja lopuksi laitettiin koira maahan alastulolle. Mulle myytiin visio keinun suorituksesta, jossa koira hienosti matalana liukuu keinun päähän lähes maahan ja jatkaa matkaa pamauksesta. Kuulostaa hienolta ja olisi kovasti mun mieleeni turvallisenakin keinun suoritustapana, mutta kun nyt kävin sitä treenaamassa, en oikein tiedä miten erottaisin puomin ja keinun toisistaan. Siis miksi puomilla samassa kohtaa seisotaan (no, hiukan erissä, jos tarkkoja ollaan, mutta samalta se puomin/keinun pää koiran silmissä näyttää) ja keinulla mennään maahan. Auttaisiko erotteluun, jos keinun pää olisi ylhäällä? Ehkä, mutta en yhtään tykkää käyttää epämääräisiä apurakennelmia. Tämä pohdintaan.

Kompa tekee niin juoksua! Onhan se ollut jonkun aikaa jo rasittavan levoton aamuisin, mutta eilen lenkillä se merkkaili. Se taas on erittäin hämmästyttävää koiralta, joka pissaa ehkä 2-3 kertaa vuorokaudessa, eikä koskaan lenkillä, jollei nyt ole ihan, ihan pakottava tarve. Pihalta sitä joutuu etsimään, koska se hakeutuu jonnekin piiloon nukkumaan ja voi olla ihan hiljaa, vaikka kävelen ohi. Nyt tosin olen jo oppinut sen piilopaikat ja Kaskuakin voi käyttä etsijäkoirana. Eli ei tarvii ihan niin aikaisin valmistautua lähtöihin kuin aiemmin. Ja luulen, että ehdoton luoksetulo toimii myös sen tämänhetkisessä mielentilassa: papanoita metalliseen ruokakuppiin ja Kompa kaivautuu esiin luolastaa.