Kisaaminen tökkii pahasti ja minä kun niin luulin sen jo alkaneen muuttua iloksi, siis myös tuloksiltaan. Muilta osinhan se on edelleen jotenkin hauskaa, vaikka hiukan alkaa ainainen räpeltäminen väsyttää. Jos jotain hyötyä pitää näistä töks-vitosista ja -kympeistä löytää, niin on ainakin käynyt selväksi, että Kaskulle alkaa puomin ylösmenon opetus. Ansan kanssa muutenkin hankalasti saavutettavat nollat on nyt riittävän monta kertaa loikattu menetetyiksi puomin alussa ja Kasku ei ainakaan yhtään pienemmällä askeleella puomia kiipeä. Alla viime viikonlopun tökeröitä ratoja. Enkä vaan ymmärrä mitä tekisin toisin, jottei se näyttäisi noin kamalalle. Mulla mukamas on nopea koira ja vaikka se onkin hidastunut siitä mitä on ollut, ihan kuin mulla olis ihan liikaa aikaa esteiden välissä, enkä tiedä mitä tekisin ja sitten olenkin taas ihan myöhässä. Ihan kamalaa. Ei ollenkaan sellaista sujuvaa etenemistä, mitä mielessäni kuvittelen. Ja noi oli vielä kohtuu helppoja ratoja.

http://youtu.be/dlBRshbemF0

http://youtu.be/xO1MJQPPtAk

Kaskun kanssa tokoilu on niin hauskaa! Tosin meille kävi ikävä työtapaturma luoksepäästävyyden kanssa. Kasku tykkää ihmisistä ja sen kanssa on lähinnä keskitytty siihen, ettei se hypi naamalle, kun joku tulee sitä moikkaamaan. Oltiin jo aika pitkällä, se malttoi ihan kivasti pysyä istumassa kun siihen koskettiin, kunhan palkkaa tuli välillä. Viime kerralla sitten ilmeisesti vaadin siltä liian pitkää kestoa ilman välipalkkaa ennen kuin kopeloija koski ja se yritti näykätä. Asiaan vaikutti varmaan myös että oltiin just aksattu ja Kasku suhtautuu todella tosissaan treenaamiseen. Voi myös olla, että sen mielestä sille oli annettu TEHTÄVÄ ja silloin se ei siedä, että joku tulee häiritsemään. Olen ennenkin huomannut, ettei se ole kovin sosiaalinen töitä tehdessään, tuttuihinkin koirakavereihin se suhtautuu aika torjuvasti, jos ollaan tekemässä jotain. Keskiviikkkona alkaa tokokurssi, täytyy siellä käydä asiaa läpi ja katsotaan, miten jatketaan. Enkä mä usko, että tästä mitään ongelmaa tulee, Kasku on kuitenkin tervepäinen tapaus, eiköhän me päästä sopimukseen. Ja hei, äsken kävin pitkästä aikaa kokeilemassa missä vaiheessa meidän tunnari on, siis se kamala, hirveä, ällöttävä liike, jonka mä aina pilaan jossain vaiheessa. Ja ihmeiden ihme, vaikka noutoa ollaan nyt enemmän opeteltu, niin nenäkin toimii edelleen ja tunnari onnistuu! Ei nyt ehkä ihan täydellisesti, en ole ihan varma mitä se sieltä oikeastaan etsii, koska saattaa mennä ohi omasta ja haistelee välejä, vaikken ole mitään nameja sinne laittanut, mutta tuo sitten kuitenkin oman. Nyt treenataan jonkun aikaa taas piilotetun oman hakemista, syksyn lehdistä pitää ottaa hyöty irti.