Jouluaatto vietettiin äidin luona mökillä, syötiin, käytiin ajelulla mammalla ja hautausmaalla, syötiin, avattin paketteja ja taas syötiin. Sitten kierittiin kotiin nukkumaan ylitäyden mahan kanssa. Noin siis meidän ihmisten joulu. Nelijalkaiset ystävämme kokivat aaton hieman toisin. Bondi osallistui kaikkeen rasittavuuteen asti, olis varmaan mielellään tullut ajelullekin, jollei olis jätetty Kompan seuraksi. Ansa osallistui sopivasti, avasi pakettinsa innolla, mutta pysyi muuten poissa jaloista. Kompaa piti ensin juoksuttaa ulkona ylimääräisen energian häivyttämiseksi, sitten se nukkuikin suurimman osan aikaa pöydän alla. Kasku taas vietti aaton kevythäkissä ja ihan vapaaehtoisesti. Välillä se kurkkasi epäluuloisena ulos, mutta vetäytyi takaisin, kun oli ilmeisesti niin oudon näköistä touhua. Kompa ei olisi saanut liikkua yhtään, sille piti murista heti. Joku meni vielä laittamaan Kaskun joulupaketin häkkiin ja se se vasta epäilyttävä juttu olikin, meinasi häkki käydä vallan pieneksi. Annoin penikan olla rauhassa, eipä ainakaan ollut häiriöksi. Välillä tietysti käytiin pihalla kääntymässä kurjassa kelissä ja sitten se vilahti taas äkkiä takaisin omalle paikalleen. Äitikin onneksi totteli, eikä tyrkyttänyt karvaisille mitään syötävää, paketeista löytyneiden lisäksi siis, ja tilanne pysyi kohtuullisen rauhallisena koko päivän.
Seuraavana päivänä kotona Kaskukin avasi pakettinsa ihan sujuvasti. En kovin paljon jaksa murehtia sen "ujoutta" joissain tilanteissa, koska ne ei häiritse meidän normaaleja touhuja ollenkaan. Eilen käytiin ekan kerran kisaamassa, jos nyt muutaman hypyn ja putken rataa voi kisaamiseksi kutsua. Mutta tilanteena se oli mielenkiintoinen, koska mitä vain olisi voinut tapahtua. Kasku kuitenkin keskittyi tehtävään erinomaisesti, vaikka halliin tullessa ja vuoroa odottaessa meinasi mennä hermo sen kanssa, se on niin vilkas ja käy kierroksilla, enkä ole juurikaan treenannut sen kanssa tällaisia odotteluja. Kyllähän se pystyi perusasentojakin ottamaan ja oli melko kivasti niin kauan kuin keksin tekemistä, mutta ei se itsekseen osaa olla. Ja ei kai tarviikaan, se ei ole Ansa, ihan, vielä. Saman unohduksen tein kun annoin sen rataantutustumisen ajaksi vieraalle ihmiselle pidettäväksi ja vasta hetken päästä tajusin, ettei se ole sellaiseen tottunut, mutta siinä se tapitti kahdella jalalla seisten radalle, eikä ollut milläänsäkään, vaikka narun päässä joku vieras tyyppi seisoikin. Ja tiesinhän minä, ettei kyseinen tyyppi ala väkisin tehdä tuttavuutta Kaskun kanssa, niin kyllä ne toimeen hetken tulivat. Radalle mennessä koitinkin sitten muistaa, että tää on nyt sitten kokematon koira, mutta silti se lähti jostain syystä väärään suuntaan ekalta putkelta ja siinä hässäkässä arvioi hypyn väärin, rima alas. Muuten aivan loistavaa menoa, en juurikaan voinut enää ajatella, että ohjaa jokainen este, sen verran lujaa se tuli ja piti olla näyttämässä jo seuraavaa putkea, että jäi kyllä ihan vaan koiralle eteen tulevien hyppyjen suorittaminen. Ja se jopa hyppäsi, eikä tullut alta, taisi tossa vauhdissa olla helpompaa loikkia kuin kumarrella. Kokonaisuutena siis oikein hyvä kokemus. Meinasin osallistua jo mölliluokkaankin, mutta onneksi järki voitti, koska rimat olis olleet jo 50 sentissä ja A radalla on ihan liian vaarallinen hyppyri Kaskulle vielä tällä hetkellä. Ansa sai sitten juosta sen radan ja hyvin juoksikin, taidetaan olla möllitasolla sen kanssa.
Lahjoista sen verran, että me saatiin yhteiskäyttöön aktivointipeli "ruletti" ja olen hyvin hämmästynyt miten Kompa pystyy toimimaan sen kanssa. En olisi antanut sille edes mahdollisuutta kokeilla, jollei kaveri olisi pakottanut ja sehän suoriutui itse asiassa paremmin kuin noi vanhukset, jotka sekoitti sen ensin "pyramidiin", jota pitää mäiskiä ympäri kämppää, jotta namit tulee esiin, Bondikin sai tassunsa jotenkin auki ennen kuin sain sen rauhoittumaan vain kuonotyöhön. Kasku oli myös tosi taitava, niin vaan vilkaskin koira pystyy halutessaan keskittymään. Tässä Kompan työskentelyä:
Lisäksi päätin ottaa ison askeleen kohti nykyaikaa ja ostin uuden television, tiedättehän, sellaisen ison ja litteän. Ja nyt Ansa saalistaa kenguruita ihan eri asenteella ja Kasku käy välillä murisemassa, kun joku isopäinen setä puhuu siellä. Pian ne varmaan tottuu, munkin mielestä se on kyllä turhan iso, mutta ainakin näkyy ne uutistenkin pikkufontit, ihan varmaan ovat pienentäneet niitä jonkun uudistuksen yhteydessä, mun näössä mitään vikaa ole.
Kommentit