Vuoden ekat treenit onnistui yli odotusten, Kasku pujotteli normaali kepeillä ja ihan kaikki välit. Parin päivän päästä ajettiin taas hallille tarkoituksena tokoilla porukalla, mulla oli oikein suunnitelma ja asenne kohdallaan, kerrankin. Ennen toisten tuloa otin kepeillä pari yritystä todetakseni ettei ihan vielä onnistu kerrasta ja kaiken lisäksi Kasku alkoi yskiä. Tokotreenit jäi sitten siltä kertaa tekemättä ja ajettiin kotiin seuraamaan tilannetta. Kolmisen päivää neiti yskähteli, lähinnä kiihtyessään, eli aina kun yritettiin tehdä jotain, jotta se ei menisi pitkin seiniä. Kaskun versio seiniä pitkin kiipeilystä tosin on kaikkien mattojen ja pehmeiden juttujen kasaaminen keoksi, niiden riepottelu ja jatkuva piippaaminen, osittain varmaan tulevan juoksunkin takia. Katsoin paremmaksi päästää sen silloin tällöin pihalle irrottelemaan, yskästä huolimatta ja kummasti helpottui nuoren koiran olo parin täysillä juostun kierroksen jälkeen. Yritin mä tietysti tehdä sen kanssa jotain rauhallista aivojumppaakin, mutta siltä vaan puuttuu se vaihde. Tai jos sen saa vaikka käskystä olemaan hetken rauhallisesti paikallaan, rauhallinen palkkaaminen ei enää onnistu. Älypeliä se kyllä pelaisi melko rauhallisesti, mutta ruokahalu on taas kadonnut jonnekin, tarttis saada ruletista jättiversio, sellainen tennispalloilla ladattava. Ja se siitä rauhasta sitten taas, luulisin. Viikonloppuna onneksi päästiin jo yhdelle kunnon metsälenkille, nyt totutellaan hetki rauhallisemmin pakkaseen ja jos sitten ens viikolla pääsis taas treenaamaan, mikäli noi toiset pysyy oireettomina. Ja mikäli ämmät ei aloita juoksua. Tai saisivat kyllä aloittaakin, jotta päästäis rauhassa kalliisiin treeneihin helmikuusta alkaen.

Bondin ja Ansan kanssa olen taas yrittänyt herätellä rally-tokoilua. Huomasin, että Ansa pysyy paljon paremmin oikealla puolella kuin ennen, oppimista tapahtunut taas tauolla. Pitäisi päättää hakeeko sen puuttuvan AVO-tuloksen ja jatkaa virallisissa seuraavassa luokassa, vai oisko aika kiva kuitenkin aloittaa alusta AVO, kun se kuitenkin on aika helppo. Bondiltakin sujuu käännökset oikealla melko kivasti. Sen kanssa pitäisi ehdottomasti treenata näitä jo ihan sen lihaskunnon ja liikkuvuuden takia. Se on jotenkin vanhan oloinen, pelkään, ettei kaikki ole hyvin, mutta en oikein tiedä mitä menisi lääkäriin valittamaan. Rokotukset on pian ajankohtaisia, silloin tietysti terveystarkastus viimeistään. Se lähtee ulos ihan reippaasti, ruoka ja uni maistuu, mutta joku juttu sen käytöksessä ja olemuksessa saa pohtimaan, että se on jotenkin kipeä.

Kompakin tekee kovasti juoksua. Se on mm. levottomampi kuin yleensä, mutta onneksi siihen auttaa, kun liikuttaa sitä enemmän. Hauskaa seurata miten yleensä remmissä tarpeitaan tekemätön koira nyt merkkailee, varsinkin yhdellä tietyllä lenkillä, ja niiden suurien laumanvartijoiden talon edessä oikein ruopii kunnon takapotkuilla. Pitkästä aikaa saatiin yksi irtokoirakin pihasta luoksemme. Taitaa tytöt tuoksua kerta kaikkiaan houkuttelevilta, kun mäyräkoiraherra iloisen terhakkaasti heilutteli häntäänsä, eikä ollut mihinkään väistämässä, vaikka Ansa kertoi sentin päässä tervemenotoivotuksia. Ansa on onneksi tehokas pelote (eikä onneksi olla tähän mennessä törmätty hyökkäävään irtolaiseen), joten itse keskityin vaan pitämään Kompan kasassa, sillähän meni tietysti kuppi täysin nurin. Tulihan sieltä sitten lopulta joku hakemaan sankarin pois tieltä. Toivottavasti ei saa yskää, pisaroita ainakin oli tarjolla yllinkyllin. Ansan mielestä tää oli varmaan lenkin kohokohta ja tästä eteenpäin se nostaa odottavasti karvat jo valmiiksi pystyyn tossakin kohtaa: "Make my day, boy!" Muutenkin tuntui, että koko kylä oli liikkeellä, kun pitkästä aikaa oli kaunis päivä. Kompan oli hankala tehdä hallittuja ohituksia, kun alla oli suuri kiihtyminen, mutta nyt ainakin sai kaivattua treeniä. Yhden tutun koirakon kanssa pysähdyttiinkin, kun molemmilla on tällainen taparähjääjä ja kivasti ne rauhoittui siinä ruokinnassa ja pystyttiin tovi jutustelemaan ihan rauhassa. Mutta eipä paljon auta, kun näitä kohtaamisia tapahtuu pari-kolme kertaa vuodessa, eikä jaksa treffejäkään sopis, sehän olisi jo vallan villiä meiltä mettäläisiltä.