Onneksi akkojen välienselvittelyt jäivät pariin yritykseen. Olin kylläkin melko tarkkana ja pistin leikin poikki heti kun Kasku alkoi nostella karvoja ja jäykistellä kesken kaiken. Ansa alkoi itsekin jättää leikkiinkutsut kesken, kun kerran kaveri otti asiat turhan vakavasti. Nyt ne on taas juosseet ja pärisseet mennessään ihan kuin ennenkin, joten eiköhän riidat ole sovittu tältä erää ja Kaskun hormonimyrskyt kohdistuvat nyt toisaalle.

Nimittäin lämmin tunnelma jatkuu talossa vaikkei nartut enää tappelekaan, nyt leiskuu lempi. Kasku ja Bondi aloittavat kauniin kosiotanssin heti kun samaan tilaan pääsevät. Ja Ansaa ottaa päähän, eli kyllähän tosta melkoisen matsin saisi aikaiseksi jos antaisi pariskunnan treffailla siveyspoliisittaren nähden. Jonkun aikaa annan niiden touhuta keskenään, ihan vaan Bondin mielenvirkistykseksi ja jumppauttamiseksi, sitten tulee portti väliin. Kasku jää piippaamaan ja ulvomaan keittiöön, kun taas sulhasmies kömpii sohvalle ottamaan nokoset. Ne on ne pari puuttuvaa palasta kun kummasti helpottaa uroon oloa. Ja itse jään edelleen vaan haaveilemaan siitä täydellisestä koirasta, joka näyttäisi muuten Kaskulta ja sillä olisi Kaskun harrastusominaisuudet, mutta Bondin väri ja osin luonne. Mielenkiintoista, mutta kovin vaikeaa, olisikin sitten pohtia, että mikä osa luonteesta voidaan vaihtaa menettämättä harrastusominaisuuksia.

Yritin taas vakaasti olla tarkempi siinä, miten huomioin Kaskua. Helposti lähden mukaan sen juttuihin, varsinkin antamaan kaukokäskyjä tai vastaavaa ja sitten se saa palkaksi syöksyä palloon, jonka se on aiemmin tuonut mun syliini. Ja siis erään teorian mukaan koira ei saisi näin pomottaa omistajaa, itse en ole ihan vakuuttunut onko siitä haittaa. Mutta kokeilin nyt kuitenkin vähentää ja luulinkin jo onnistuneeni hillitsemään itseni, kun aamupalaa syödessäni olin täysin välinpitämätön, vaikka mua raavitaan ja mäiskitään tassulla, heitetään pallolla ja luulla, minä luen nyt lehteä, en leikitä koiraa. Ja sitten hetken kuluttua alan kuunnella, että mitä hittoa mun suustani tulee? Sieltä kuuluu: ihanko totta, aaivan, no sanopa muuta yms. Kasku hyörii ympäri keittiötä luu suussa puhuen kelpiä ja minä vastailen sille suomeksi. Se siitä huomioimattomuudesta, minkä ihminen itselleen mahtaa, jos ainoa puhekumppani suurimman osan viikosta on koira.

Viikon tokoaihe oli ruutu, tosin ei ehditty kuin parina päivänä treenaamaan, sitten piha muuttui luistinradaksi. Ongelmia ovat aiemmin tuottaneet ruutumerkkien huomioiminen ja siihen liittyen kyvyttömyys juosta suoraan, vaikka edessä olisi kosketusalusta tai ruutu olisi juuri käyty näyttämässä. Nyt lähdin ihan vaan hakemaan vauhdikkaita läpijuoksuja lelulle. Mutta vaikka Kasku näki oikein hyvin ison vetolelun, jolla juuri oli leikitty, se koitti aina vaan käydä mäiskimässä kartioita, tai ainakin kaarsi niiden kautta lelulle. Jostain syystä ne vaan on kiehtovia, vaikken ole niitä missään asiassa käyttänyt kohteena. Sitten lyhensin matkaa, kun ajattelin, että ehkä jonkun muisti ei riitä metriä pidemmälle. Hurja vetoleikki juuri ruudun reunalla, koiraa pannasta kiinni, lelun heitto ruudun taakse ja koira perään. Osaahan se juostu suoraan. Sitten vaan matkaa pidemmäksi ja parilla toistolla oltiin alkuperäisellä etäisyydellä ja koira juoksi vauhdilla suoraan lelulle. Seuraavana päivänä Kasku koitti taas aloittaa merkkien tallomisella, mutta toisella toistolla sitten jo suoraan lelulle. Siirsin lelua kauemmas ruudusta ja lopuksi uskaltauduin kokeilemaan toimiiko jalkojen lisäksi korvat. Lelu kauas ruudun taakse, Kaskun lähetys ja stoppikäsky ruudussa ja sehän pysähtyi! Pyörähti ilmassa ympäri ja jäi tuijottamaan mua, aivan mahtavaa! Nopeasti vapautus lelulle ja bileet pystyyn, joskus näitä ilonaiheita tulee yllättävän pienellä vaivannäöllä. Mutta katsotaan mitä on asiasta jäänyt mieleen, kun seuraavaksi päästään kokeilemaan, tulin ehkä opettaneeksi Kaskulle jotain ihan muuta kuin luulin. Mutta pääasia on, että meillä oli tosi hauskaa! Ja se on paljon sanottu ns. tokotreeneistä.