Ansa ihana suklaasilmä ja kaverinsa badassbitch Kasku. Ostetaan piilolinssit koiralle, kiitos! En ole vieläkään tottunut keltaisiin silmiin, muuten ruskea väri on oikeinkin kaunis, kiiltää upeasti auringossa.

Ja hirmuinen herra Horner.

Kaskun agilitytreenit ovat jatkuneet mukavasti ja nyt se osaa kaikki esteet. Siis mun vaatimusten mukaan, joku muu olisi asiasta toista mieltä. Esimerkiksi kaikenlaisia häiriöjuttuja voisi tehdä loputtomasti, kuten myös hioa erilaisia ohjauskuvioita ja esteteknisiä juttuja. Elinan treeneissä varsinkin tulee sellaisia "nyt muuten syttyi sellainen lamppu päässä, että näkyy kuuhun asti" -oivalluksia. Niitä sitten harjoitellaan omissa treeneissä enemmän tai vähemmän, tarpeen mukaan. Mieleen on jäänyt varsinkin se kerta kun radan osana oli puolikkaat verkotetut kepit, joiden jälkeen piti kääntyä jyrkästi seuraavalle esteelle. Mä olin tietysti alkuun myöhässä kääntämisessä ja Elina kehotti kutsumaan koiraa, kun se vielä pujottelee. Siis mitäh! Ansahan hakee kepit hienosti ja pysyykin varmaan ihan hyvin, mutta itse menen silleen hiipimällä, hengittämättä, ethän häiritse pujottelevaa koiraa -tyylillä (tosin se viuhtominen ja kanta-astunta ei näytä siltä, mutta henkisesti, tiedättehän). Eli pelkään tehdä puolenvaihtoja kepeillä. Ehkäpä juuri siksi Kaskun voisi ihan oikeasti opettaa kestämään häiriötä. Ja ehkäpä juuri siksi niissä kepeissä on vielä verkot, kun tehdään hankalampia juttuja ja ehkäpä juuri siksi sitä koiraa voi kesken pujottelun kutsua. Ja niin mä sitten tein, aika hienoa.

Muuta mainittavaa Elinan treeneistä, tai Mila oli nyt tuuraamassa, oli viime kerran kauko-ohjaus. Alun hypyt oli silleen kun yleensä tehdään välistävetoja, mutta niitä ei nyt tehty, ihan vaan piti eka hypätä sinne ja toka tonne ohjaajan seisoessa kolmannen hypyn takana, hyppyrivin jatkeena siis. Hetken naureskelin, kun seurasin kaverin yrityksiä, mullahan ei ollut mitään hätää, mullahan on kelpie. Mutta kuten tuli huomattua, kelpiekin on joissain asioissa vain koira, kun se ei ole Ansa. Ansahan on aina osannut nämä jutut, tai ainakaan en koskaan ole sille näitä opettanut. Kasku oli tulossa aina suorinta tietä sille kolmannelle hypylle, jonka vieressä seisoin. Ei meinannut auttaa edes verkot siivekkeiden vieressä, mutta saatiin sentään pari onnistumistakin. Onneksi oli puolet ryhmäläisistä poissa, niin oli aikaa hioa ja koska kelpie oli onneksi Kasku, eikä Ansa, hionta oli mahdollista. Ansahan kaikista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta olisi toistolla numero 3 lähtenyt oven läpi hallista ulos, hioa akka vaan omia kuvioitasi, meikkä lähtee himaan. Saatiin hauska kehukin kouluttajalta, hän oli tyytyväinen kun sai mut menemään edes radan kaksi ekaa estettä rauhallisesti. Siis ne kaksi, joiden aikana sain seistä melko paikallani :D Siitä on hyvä jatkaa tällä viikolla.

Keinudraama muuten ratkesi helposti, en tehnyt siitä sen isompaa juttua, olihan se enemmän mun kuin koiran ongelma. Mentiin hallille, tehtiin keinu, hyvin meni. Kisakeinussa oli nyt painot jalustan päällä, en tiedä miten paljon vaikutti vastapomppuun, mutta ainakin pysyi pää maassa. Tai sitten Kasku vaan jakoi painonsa paremmin.