Eipä voi nyt muuta kuin kompata Marekovicin sanomaa. Piti vielä oikein kunnolla rypeä ja tutkia episvideoita, minähän osoitan kädellä koko hypyn, että tästä näin ja tälle korkeudelle ja ymmärrätkö nyt varmasti, että sun kuuluu hypätä, ymmärräthän? Mutta koska vanhusten kohdalla jo luotan, että ne sentään tajuaa hypätä (vaikken aina usko niiden osaavan laskeutua), toivoa kai edelleen on.

Sunnuntaina "käväistiin" taas Kirkkonummella ja Ansa oli kaikkea muuta kuin idiootti. Eikä ohjaajakaan ihan mahdoton ollut. Jotenkin on nyt muutamassa kisassa ollut todella vapautunut olo, ei liikaa yrittämistä, tehdään se mitä osataan, eikä lähdetä kikkailemaan mitään liian hienoja. Radat vaikutti tietysti hankalilta, mutta tältä tuomarilta osasin odottaakin epäloogista menoa. Eka rata kuitenkin nollana maaliin ja en muista ollaanko me milloinkaan tehty noin sujuvaa rataa. Hankalassa putken takaaleikkauksessa Ansa tosin kääntyi ensin väärään suuntaan, mutta sen olin aavistanutkin, muuta järkevää emme siihen kohtaan voineet tehdä, koska vaihtoehtona oli pitkä vienti putken suun ja hypyn ohi kauempana olevalle hypylle. Ja mehän ei yleensä ohitella esteitä. Toinenkin rata yllättävän hieno, pidin kiinni erilaisesta kepeille viennistäni, vaikka muut tekivät toisin ja lähettelin ja vastaanotin ja annoin Ansan tehdä työn, hienoa. Tällä kertaa ei tullut kuitenkaan ihan oikeaa riviä kontaktilotossa, puomilta ja luultavasti keinulta vitoset. Hyppyradallakin oli hemmetin hyvä yritys, ottaen huomioon, että loppusuora ei ollutkaan loppusuora, suoran putken jälkeen piti kääntyä tiukasti ja olen ihan vaan enemmän kuin tyytyväinen, että Ansa veti jarrut pohjaan ennen putken jälkeistä rengasta, vaikka olikin sitten jo ajautunut niin pahasti väärään linjaan oikealta hypyltä ettei me saatu enää asiaa korjattua loppuun asti.

Eilen Kaskun kanssa Elinan opissa perehdyttiin pakkovalssiin ja niistoon, joista pakkovalssi sujuu sentään jotenkin, tosin en meinannut millään osata itse tehdä sitä pelkästään, Ansan kanssa teen siihen aina perään jonkun persjättö-jaakotuksen, koska Ansaa pitää yliohjata. Kasku kääntyi ihan nätisti yksinkertaisella ohjauksella, joten pitäisi muistaa pitäytyä siinä, jollei tilanne vaadi tiukempaa kurvia. Niisto on mulle hirmu hankala, mutta nyt sain siihen taas hyvät ohjeet, tulis vaan opeteltua, olis ihan käyttökelpoinen juttu, Ansankin kanssa. Molemmissa näissä ohjauksissahan pitäisi vaan merkata este ja uskaltaa lähteä liikkeelle ajoissa. Saisi siis pelattua kivasti aikaa, kun vaan treenaisi varmaksi. Todella tyytyväinen olen siihen, että Kasku pysyy nykyisin nätisti omalla paikallaan, kun käyn täyttämässä vesikuppia tai rakentamassa/tutustumassa rataan, vaikkei siis ole kiinni missään. En olisi uskonut, että sen saa oppimaan, mutta paljon helpompaa, kun ei tarvii kuskata häkkiä mukana. Hieman vielä opetellaan lisää, jotta rauha löytyisi myös silloin kun joku toinen tekee rataa, silloinkin käytös tosin jo paljon parempaa, kuin olisin ikinä uskonut.

Tänään käytiin oikein ohjatuissa tokotreeneissä ja meillä oli kivaa. Hyviä häirittyjä paikallaoloja ja perusasentoja, sekä seuraamispätkiä. Lisäksi otin itsekseni jääviä. Huomasin, että mulla on tarve tehdä Kaskun kanssa koko ajan jotain ja ilmankos se sitten ei ole hetkeäkään paikoillaan "väliajoilla". Ens viikoksi pitääkin keksiä tähän joku ratkaisu, samalla kun pohdin liikkeiden ketjuttamista ja välipalkkaa. Alemmissa luokissa varmaan pystyy Kaskun tapaisen koiran kanssa tekemään liikkeet yhtenä kokonaisuutena, mutta jos nyt kuitenkin pitäisi tavoitteet tällä kertaa vähän pidemmällä ja panostaisi hieman myös liikkeiden väleihin tai siirtymiin tai mitä ne nyt sitten ovatkin.

Kotona on yllättävänkin rauhallista. Pinkoa varten laittamani häkki oli sen hallussa yhden yön ja sitten Kasku siirtyi sinne, vaikkei ole aiemmin ollut mökkeilystä kiinnostunut, pientä valeraskautta ilmassa, ehkä. Pinko tuntuu ihan tyytyväiseltä nojatuoliinkin. Onneksi se ei anna kaikkea Kaskulle periksi, pitää kuria silleen sopivasti ja ne jopa leikkii ihan oikeesti keskenään. Tänään oli niin kuumat leikit, että Pinko päätti käydä lopuksi uimassa. Kyllä se kesä sieltä taas tulee, mutta ihan vielä ei pappakoirien tarttis itteään viruttaa kylmässä vedessä, onneksi pääsi sitten taas lämpöhoitoon sohvalla, se on ihan mahdoton sylikoira.