Ihana kultainen koirani täytti perjantaina 10 vuotta. Voisihan se olla fyysisesti paremmassakin kunnossa, mutta mieli on edelleen oikein reipas ja karvaa löytyy, silloin kun en ole sitä juuri vähentänyt. Parempaa en olisi voinut saada ja se nosti riman sen verran korkealle, että tuskin enää otan kultsua. Onneksi en muutenkaan halua enää isoa ja karvaista koiraa, niin ei tarvii yrittääkään etsiä kunnon kultaista, niitä kun nykyisin kasvatetaan liikaa kotikoiriksi.

Lauantaina kisattiin Helsingissä ja "joku" oli laskenut aikataulun hieman väärin, mutta ei tullut edes kiire, vaikka olinkin viisi minuuttia ennen rataantutustumista kehän laidalla, juuri pihaan ajaneena. Onneksi sentään vasta toisessa ryhmässä, joten ehdin hieman pidempään suunnitella, kyseessä kun oli vielä pikakisat, eli tutustuttiin kahteen rataan peräkkäin ja kisattiin vasta sitten. Radat meni tuloksellisesti kohtuullisen hyvin, harvoin saadaan rivi 10, 0, 5 ja hyl, mutta hiukan kyllä otti päähän, kun tupla jäi vain yhdestä rimasta kiinni. Ja aika kamalan näköistä taas vaihteeksi, mutta tyylipisteitähän ei jaeta, vaikka sujuvampi ohjaus olisi varmasti pelastanut sen rimankin.

Kaskulle opetettiin perjantain treenissä pituuden itsenäistä suoritusta, vaikka minä liikun jjo pois, tarkoituksena siis saada se hyppäämään kaikki palikat, eikä oikaisemaan välistä. Hyvin alkoi palikat löytyä, mutta toistoja tarvitaan vielä paljon, jotta voin siihen luottaa. Samaa tarttis sitten tehdä okserilla. Lauantaina oli nimittäin hyppyradalla okseri tokana esteenä, sen jälkeen takaakierto ja aika säännöllisesti koirat hyppäsivät kamalan näköisiä loikkia vikan riman päälle. Ansa hyppää melko hyvin okserin, kun annan sen vaan mennä lujaa suoraan, mutta nythän oli pakko olla tiellä, jotta sai sen seuraavan hypyn taakse. Onneksi se sentään vaan pudotti takimmaisen riman, eikä loukannut itseään, sitäkin hieman pelkäsin, kun oli niin lyhyt väli siihen seuraavaan esteeseen ja minä häärimässä edessä. Kaskulle siis tähänkin parempaa esteosaamista tilaukseen.

Kompasta ei taida olla vähään aikaan mainintaa, joten laitetaan nyt jotain siitäkin. Sehän porskuttaa samalla lailla aina vaan. Uni ja ruoka maistuu, liikuntaa pitäisi kylläkin lisätä, nyt kun Bondi ei oikein kestä rasitusta, Kompankin lenkit ovat jääneet lyhyiksi. Tänään käytiin kalliolla kiipeilemässä ja sen jälkeen pientä hierontaa. Hauskaa, miten sekin osaa jo vaatia huomiota, heti kun lopettaa koskemisen alkaa sätkiminen ja käden tavoittelu. Sillä on tällä hetkellä taas melkoinen pesänrakennus meneillään ja saa olla tarkkana minkä kuusen alle se illalla meinaa jäädä nukkumaan. Onneksi pari kuivamuonanappulaa ja metallinen ruokakuppi on yhdistelmä, joka menee yli kaikista muista haluista.