Kisattu on, kahdessakin lajissa, treenattu on, oikeastaan vaan sitä toista lajia, minkä myös huomasi ja Kasku kävi luustokuvissa, siinä vissiin ne oleellisimmat taas kuluneilta päiviltä.

Kaskun kuvat näytti kaikkea hyvää, harrastus jatkukoon niiltä osin hyvillä mielin. Eikä muutenkaan ole mitään valittamista harrastusrintamalla. Loistavalla fiiliksellä sekä aksaa, että tokoa. Viikon varrelta muistiin painettua: renkaan se helposti kovassa vauhdissa haluaa hypätä renkaan ja yläkehikon välistä, en tiedä miksi. On aika vaarallisen näköistä touhua. Siihen siis lisää hahmotustreeniä ja eri kulmista lähestymisiä, rauhallisemmalla vauhdilla, näin alkuun. Keinu ja puomi menevät tällä hetkellä sekaisin, vaikka niillä toki eri nimi. Ja kun se on tehnyt kunnon lentokeinun, se menee varovaisemmin myös puomia, tietysti. Tähän enemmän erottelua, jotenkin. Tänään huomasin, että varmistelen pysäytystä ja hoen Kaskulle kesken puomia kontaktikäskyä, vaikka se osaa suorittaa koko esteen yhdellä käskyllä. Hyvää vauhtia olin tekemässä siitäkin epävarmemman, onneksi huomasin heti. Lähdössä on tullut esiin uusi vaanija, Kasku tipahtaa helposti maahan ja palautettaessa asentoon, istuu, mutta silleen matalana ja pudottaa helposti ekan riman, jos pääsee tästä lähtemään. Eli tulihan meillekin jonkinlainen lähtöongelma, se on muuten ollutkin ihan liian helppoa. Mutta siinähän ne sitten onkin, ne suurimmat ongelmat. Tänään Vuorelan Lotan treenissä totesin, että Kaskun kanssa on todellakin helpompaa kuin Ansan, kun muistais vaan olla yliohjaamatta, voi kun tämä tunne jatkuisi myös tulevaisuudessa. Ja Kaskulla on niin hyvään suuntaan kepit menossa ja kontaktit, mä olen onnistunut kouluttamaan tokan koiran paremmin kuin ekan, aika mahtavaa!

Ansa kävi kivoissa järvenrantakisoissa Sastamalassa ja saavutettiin ihan kiva triplatulos: 15, 5,10. Rimoja ja A:n ylösmeno ja jotain, niistä kaikista nyt tiedä. Mutta minä käytin kahdella radalla RYTMITYSTÄ, onnistuneesti, olenkos vähän ylpeä itsestäni. Kun ei vaan millään pystynyt menemään suoran jälkeen olevan väärän esteen ja koiran väliin, oli pakko koittaa jotain ihan muuta. Ja sehän onnistui molemmilla kerroilla. Todisteena toisesta A-rata ja onnistunut kepeille meno. Siinä muuten aika moni hyllytti.

Käytiin myös ekoissa virallisissa rally-tokokisoissa ja Ansa oli taas oikein pätevä. Vaikka se ei tykkääkään vieressä kävelemisestä, niin RT:ssä sallitaan ilmeisesti edelleen noin metrin hajurako ohjaajaan liikkeessä, pysähdyksissä ja käännöksissähän se kyllä tulee ihan liki. Tasaisen varmalla tyylillä saatiin 98/100 pistettä, pari lähti just tosta kaukana kulkemisesta, kun varsinkin spiraalissa ja pujottelussa täytyy välillä korjata koiran paikkaa ahtaissa väleissä, jolloin sen kulkusuunta on välillä eri kuin ohjaajan ja siitähän lähtee sitten pisteitä. Bondi oli oma iloinen itsensä ja melkein pelotti päästää se radalle. Ei meinaa vanha herra pysyä aisoissa, kyyti on kuin vikuroivan hevosen selässä. Vasemmalla puolella vielä pysytään kohtuu hyvin reitillä, mutta oikealla puolella, mitä tietysti oli taas ylimmässä luokassa enemmän, se on melko vallaton tapaus. Ei kuitenkaan lähde kokonaan omille teilleen, keulii vaan siinä vieressä ja sitä joutuu käskyttämään kovin ja paljon. Ja koska kylttivälit on mitä on, niistä suoriudutaan sitten jotenkin, jos ehditään. Meno oli kuitenkin niin hauskaa yleisön, ohjaajan ja myös tuomarin mielestä, että Bondi sai luokan tuomaripalkinnon.