Kyllä taas niin koetellaan agilityharrastajaa. Helteiset kaksi päivää vietetty hiekkaisen kehän laidalla ja muutama sata kilsaa ajeltu enemmän ja vähemmän luovutusfiiliksissä. Jos vaan olis tiedossa joku yhtä helposti treenattava ja kisattava koiralaji kuin agility on, kyllä menis harrastus nyt vaihtoon. Mut onneksi ei ole mitään edes lähes samanlaista ja kun koiratkin on kuin juuri tähän tehtyjä, jatkan siis pääni hakkaamista milloin minkäkin pitäjän petäjään tai valotolppaan jälleen kerran töpeksityn radan jälkeen. Ja nythän on tarjolla oikein tuplamustelmat ja -kuhmut, kahden koiran kanssa kun saa leikkiä agilityohjaajaa.

Lauantaina Ansan kanssa piirimestaruuskisoissa. Agiradalla yritin ohjausta, jota en mielelläni käytä, koska en sitä osaa, mutta nyt jostain ihmeellisestä syystä en edes yrittänyt keksiä korvaavaa kuviota. Ja hyllyhän siitä sitten tuli heti alkuunsa. Takaa kierto - valssin tapaisesta jutusta oli kyse, eikä mun jalat vaan liiku riittävästi, ainakaan oikeeseen suuntaan, kun vielä ajaudun liian lähelle estettä takaa kiertoon lähettämisessä. Hyppyradalla sai sitten kokeilla samaa uusiksi, hieman eri kulmassa vaan oli seuraava putken pää. Ja taas ollaan koiran tiellä oikein kunnolla. Nyt meni vaan rima, kun ei ollut väärää estettä tarjolla valssin päässä. Mutta olisi sen nollankin voinut ottaa, ei hyppyserti kovin usein ole tarjolla. Rata sopi Ansalla ajankin puolesta, mentiin tässä porukassa ihan kärkivauhdissa. Ja vähänkö on kivaa mennä irtoavan koiran kanssa. Keppien jälkeen ei tarvinnut jäädä saattelemaan putkeen ja olla sitten myöhässä seuraavaksi, eikä myöskään tarvinnut sovitella pakkovalssin askelia hypylle, hiukan vaan koiran kuono kohti hyppyä ja sinnehän se putkeen solahtaa sillä samalla viittauksella. Mutta paljonpa oli taas hyötyä etumatkan saamisesta, kun ei sitten vaan osaa. Joukkueessakin oltiin tänä vuonna, hirveä jännitys omasta suoriutumisesta ja sain sentään väännettyä radan rimalla ja A:n kontaktilla. Ei ole mun juttu joukkuekisaaminen. Vaikka enhän minäkään ole ketään ruoskimassa epäonnistumisesta, miksi sitten itse ottaa turhan kovat paineet ja pelkää mokaavansa.

Kaskun kanssa tänään Tuusulassa kolme rataa. Ekan kerran samana päivänä noin monta ja ekan kerran hyppyrata. Ja melkoisen kuuma oli, onneksi auto oli suurimman osan ajasta varjossa. Ja kylläpä taas tapahtui. Ekan radan huippuhetki oli onnistunut kääntö esteellä numero 5, tosin en tiedä miksi sitä voi kutsua, kun se ei ole oikein sylkkäri, muttei poispäinkääntökään. Keinun jälkeen en oikein osaa arvioida etenemistäni ja ajaudun väärään paikkaan. Sitten Kaskun jarrut ei toimi kepeillä. Loppu ihan kivasti, tosin mun muistaakseni meillä on pysäytyskontakti puomilla, Kaskun mielestä voi hyvin jatkaa matkaa, kun kerran alas on jo päästy. Tuloksena 15.

Toka rata oli jotenkin loogisempi kuin eka ja alku meneekin niin hienosti. Puomilla ollaan taas samaa mieltä suoritustavasta ja kepeillekin vielä upeasti sisään, mutta sitten ei vaan malta.

Hyppyrata oli melkoisen vauhdikas. Tarkoitus oli ohjata ihan peruskäännöksellä kepeille, mutta kun hieman linjalla osuva loppusuoran pussi vaihdettiin kutsuvampaan putkeen, täytyikin muuttaa suunnitelmaan vastakäännös, harjoittelemaanhan tänne on tultu. Ja sehän onnistuu hienosti. Ja nyt sujuu kepitkin, mistä se onkin kehittänyt itselleen noin upean pujottelun, ihanko minä olen osannut opettaa, aika mahtia! Mutta sitten on putken päät hukassa. Toki olisin voinut ne vielä tarkemmin ohjata kokemattomalle koiralle. Muuten kivan tuntuista menoa. Loppusuoraa ei olla kovin paljon treenattu, enkä taida edelleenkään siihen panostaa. En kuitenkaan saa eteen irtoamista vain käskystä tehtäväksi ja mulla nyt vaan on hieman kokemusta liian irtovasta koirasta, joten parempi, että Kasku kyselee vielä ohjeita suorallakin. Tuloksena 10.

Olin positiivisesti yllättynyt miten rauhallisesti kaikki odottelut nyt sujuivat. Ehkä hellekin vaikutti, mutta sitä suuremmalla syyllä olen tyytyväinen Kaskuun, sehän osaa jopa säästää itseään itse asiaan. Se myös joi ratojen jälkeen, eikä vaikuttanut mitenkään uupuneelta missään vaiheessa, vaikkei sillä ollut päällä mitään jäähdytystakkiakaan, joten olen yleisesti ottaen koiran tekemiseen ja olemiseen erittäin tyytyväinen. Nyt tarttis vaan malttaa jäädä treenaamaan juttuja, kun meillä ei pitäisi olla mikään kiire mihinkään. Ens lauantaiksi olen sen vielä ilmoittanut kolmeen starttiin, mutta sitten jäädään hetkeksi kisatauolla. Ehkä.