Onnea on hyvä harrastusyhdistys, josta löytyy aktiivisia ihmisiä järjestämään toisille kaikenlaista kivaa. Tällä kertaa ATT:lle oli kouluttajia kouluttamaan kutsuttu  Niinu ja Teemu Linna. Mä valitsin Teemun koulutuksen, koska en juurikaan ihmistä tuntenut ennestään ja oli kiva mennä paikalle vailla ennakkokäsityksiä. Tosin tuttuun tapaani aloin kerätä pientä kiukkua jo edellisenä päivänä, kun aikataulu tuntui aika hurjalta: klo 9 aloitettiin teorialla, sitten koulutukset, meidän vuoro joskus klo 15 ja sitten vielä loppuyhteenveto n.17. Ja minä tietysti kuuliaisena aioin olla koko päivän paikalla, kun en viitsinyt välillä kotiinkaan ajella. Mutta kummasti siinä sitten istuttiin ja ihmeteltiin ihan sujuvasti kuuteen asti. Sen verran meinaan oli loistava koulutus"tuokio", vaikka en oikein osaa sanoa miksi.

Saatiin valita opetellaanko tekniikoita vai perusohjausta ja ilmeisesti muutkin ovat saaneet tarpeekseen kikkailusta, koskapa yksimielisesti päädyttiin käymään läpi perusjuttuja, iso paino rytmityksellä. Treeni itsessään ei ihmeelliseltä näyttänyt, mutta tuli kyllä niin tarpeeseen. Varsinkin rytmin vaihdokset -hidastus, kääntö ja kiihdytys- alkoivat löytää paikkansa. Ja kauniisti kääntyi pieni ruskea salamanterini ihan vaan noiden avulla. Ja ihan kaikkein parasta, sai ohjata takaa!

Ekaksi vaaleet pallurat ja miten voi tuottaa hankaluuksia noinkin simppeli alku? Tuntuu, että pitäisi ottaa etumatkaa, mutta eihän sitten saa rytmitettyä käännöstä putkeen. Historian havina päässäni käski tehdä kakkoselle vastakäännöstä tai nyrkki-ottaan-jarrutusta, mikä ehkä jonkinlaisena niistonakin tunnetaan, mutta kun nyt sai käyttää vaan perusjuttuja. Joten melko läheltä ekaa hyppyä sai lähteä. Ja sama rynniminen ennen kutosta aiheutti ison kaarteen putkeen 7, mutta pienellä paikan ja vauhdin korjauksella selvittiin hienosti. Toka treeni sitten oransseilla palluroilla ja vitonen mentiin kuvasta poiketen suoraan. 3-putkeen treenattiin leikkaus, joka mun mielestä muutti jotenkin oleellisesti lähtöasetelmaa, mutta ihan samalla tavalla taas lähdettiin melkein yhtäaikaa. Ja kauniisti luki leikkauksen ja kääntyi 4-hypylle. 6-hypyn jälkeen valssi ja putkeen. Kasku kuulema lukee hienosti ihan vaan liikettäkin tossa kohtaa, katsoo siis jo valssinalusta, ennen hypylle ponnistusta sen jälkeisen esteen, eikä välttämättä tartte hidastusta, mitä yleensä valssissa hypyn jälkeen käytetään. Lisäksi mulle kerrottiin, että Kaskulle on hyvin opetettu perusteet ja meikäläinen myhäili hiukan tyytyväisenä itsekseen, (hihii, mulla muka hyvin peruskoulutettu koira, hih) kun en mä edelleenkään tunne niin kovin paljon sen kanssa tehneeni, se nyt vaan on niin pätevä.

Me ehdittiin tekemään vielä kolmas harjoitus, jossa ohiteltiin putken suuta, ai kamala. Vaaleat pallurat siis ja nyt sai alkuun ottaa niiston käyttöön. Rytmin vaihdot kolmosella, kutosella ja seiskalla tuotti eniten ongelmia, vaikka ehkä sai jarrutettua, niin sitten unohtui kiihdytys ja jäi melkoisesti jälkeen jo seiskalla. Onneksi Kasku seuraa mua tosi hyvin, putket eivät tuottaneet mitään ongelmaa ja sain sen melko kaukaakin hakemaan loput hypyt. Tähän on tullut paljon parannusta sitten elokuisten seuramestisten, missä se ei oikein lukenut näitä kauko-ohjauksia. Mutta tästä treenistä jäi siis vielä hieman parannettavaa omiin treeneihin. Ja voi olla, että oma mölliryhmä saattaa tutustua kyseiseen harjoitteeseen tällä viikolla.

Mutta mikä teki tästä koulutuspäivästä todella hyvän? Kouluttaja oli alkuun jopa hieman liian suorapuheinen mun makuuni, joten aloin psyykata itseäni kestämään suoraa palautetta, kuten muutama muukin. Ehkä siitä syystä pystyin kuitenkin yllättävän hyvään tekemiseen ja palautekin oli yllättävän hyvää. Tosin koko päivän koulutusta seurattuani, totesin myös, että nyt on kyseessä ihminen, joka osaa todella hyvin ottaa huomioon, kuka minkäkin verran kestää/tarvitsee ravistelua ja sitten taas hieman voidellaan haavoja. Ja kaikille jäi hyvä fiilis, jos oikein ymmärsin jälkipuheita. Jotenkin vaan oli niin rehellistä, suoraa, simppeliä, ohjaajakohtaista koulutusta, että jaksoi reippaasti olla mukana pitkän päivän. Ja tietysti oman koiran lisäksi, paljon sai taas eväitä toisten kouluttamiseen.