Niin hauska kisaviikonloppu takana! Lauantaina Ansan kanssa pari starttia, mutta oma asenne ei kantanut tuloksiin asti. Seura oli kuitenkin hyvää ja taisikin mennä enemmän sosiaalisen toiminnan puolelle, vaikka saihan koirakin kaipaamaansa aktivointia siinä samalla. Tänään jatkettiin Kaskun kanssa kolme kisaa. Jännitys oli kovasti eri kuin lauantaina, niin se vissiin kuuluukin olla, kun on oikeesti jotain saavutettavaa. Radat oli oikein mukavan vauhdikkaat, oikeastaan hieman hirvitti, kun ei sellaisia kiitoratoja mahdu treeneissä tekemään. Olen erittäin tyytyväinen suoriutumiseeni, pidin suunnitelmista kiinni, hieman joissain kohdissa meinasi unohtua liikkuminen, mutta alkoi kuulemma näyttää jo ohjaamiselta. Viimeisellä radalla näyttää tuulimyllykädet taas olevan vauhdissa, mutta ihan oikeesti, noilla kahdella ekalla, mä olen vihdoin oppinut pitämään niitä edes paikoillaan, vaikkakin ehkä turhan ylhäällä, mutta kuitenkin, siis paikoillaan, ilman huitomista. En uskonut sitä päivää ikinä tulevan, että osaisin ohjata koiraa esteille ja luottaisin, että se osaa hypätä ilman, että näytän mistä ylös ja mihin alas, uskomatonta!

Ekana hyppyrata, mulle vaikeita sivuttaisia hyppyjä, muttei mitään mahdotonta. Ja koirahan toimii upeasti, hieman meinaa kysellä parissa kohtaa lupaa edetä, muttei kuitenkaan kiellon arvoisesti ja kepitkin kerrasta nappiin. Puhdas rata, sijoitus 3. ei luvaa, koska liian vähän osallistujia. Mutta ei haittaa, ollaan ihan mielellämme vielä hetki kakkosissa.

Tokana helpohko agirata, jossa ainoana kohtana jännitin keinun jälkeistä pyöritystä, kielto tulee helposti noissa kohdin. Eka rima alas, muuten ihan kelpo menoa ja loppusuoralla ei koira enää paljoa kysellyt, veti vaan täysillä maaliin, ihana otus! Vitosella kakkosiksi, palkinnoille on aina kiva päästä.

Kolmanteen rataan tuomari oli laittanut hieman hankalammat kuviot, varsinkin kepeille menoa murehdin, sillä olihan meillä alla jo kahdet onnistuneet kepit, kolmannet olis jo ihan huippua. Mutta niin vain se pujotteli tälläkin kertaa sujuvasti. Pari rimaa mun huitomisista eli 10, mutta silläkin taas 3. sija.

Kasku toimi hienosti kaikki radat, ikävänä kauneusvirheenä vaan noi lähdössä maahan vajoamiset, joihin olen vielä puuttunut, vaikka alan ehkä luovuttaa, kun en ole varma onko taistelu asiasta turha. Muuten ei ole mitään valittamista, upea koira. Jos meinaan sen edessä pysyä, mulla on niin kiire oman liikkumiseni kanssa, etten paljoa ehdi katsella sen tekemisiä. Mutta kyllä se sieltä tulee ja parhaansa yrittää lukea mun ohjausta. Tästä on hienoa jatkaa kohti seuraavaa koitosta.