Neljä koiraa saa jokainen oman vinkupehmon ja hiukan syötävää sisältävän paketin. Seuraavan vartin aikana Kompan paketti pelastetaan piiloon, koska lahjan saaja nukkuu. Kaskun paketti siirtyy lahjan saajan suussa, kun se on sinne tungettu, hieman syrjemmälle, josta se on pelastettava piiloon, koska lahjansaaja ei ymmärrä kehotuksesta huolimatta avata sitä. Senioriväelle taas ei tuota vaikeuksia lahjojen avaaminen, kääreet on salamana revitty silpuksi, herkut syöty ja lelut armottoman rääkkäyksen kohteena. Bondin käydessä juomassa, peto hiipii kolostaan ja Bondin pehmo katoaa ahneempiin suihin. Kun sitten Kaskun ja Kompan paketit autetaan auki, kumpikaan ei välitä pehmoleluista ollenkaan, peto hiipii taas tilaisuuden tullen esiin ja kakaroidenkin lelut katoavat luolan syvyyksiin. Minne ne myös olisivat unohtuneet, jollei raivostuttavan vingutuksen takia olisi ollut pakko käydä tyhjentämässä luola, jotta päästiin nukkumaan. Ja aamulla puol seiska sai herätä samaan ääneen, Ansa vissiin ajatteli, että kyllä siihen aikaan joulupäivää saa jo leikkiä, eikö. Se ei hellitä, ennen kuin pillit on vaimennettu. Ja Kaskua ei vois vähempää kiinnostaa, miten siitä sellainen on tullut? Pallot ja narulelut ovat ihan ok, vaikkei se niilläkään paljon yksinään touhua.

Eilen käytiin epistelemässä ja olikin hauskat kisat, kun välillä joku jaksaa järjestää jotain erilaista. Molemmat koirat osallistuivat sekä putkiralliin, että knock-out- kisaan. Putkirallissa 15 putkea, lähdössä ja maalissa juostiin siivekkeiden välistä, joten kaikki säkäluokat pystyivät menemään sekaisin. Palkinnot jaettiin kuitenkin luokittain. Kaskulla ja Ansalla hyvät vedot, mutta molemmilla yhdellä putkella pientä epäröintiä, mikä näkyi heti ajassa. Kasku 6. Ja Ansa 8. Kisaajia 31 kpl. Pienet ruokapussit saatiin silti, kun 10 parasta palkittiin. Pudotuskisa oli taas niin jännä, tai toinen kertahan tää oli, kun tällaiseen pääsin osallistumaan. Radalla oli kohta, johon en keksinyt Kaskulle oikeaa ohjausta. Sitä kun pitää viedä pitkälle ja sitten ei ehdi seuraavaan paikkaan millään. Eikä se oikein vielä lue takaohjauksiakaan riittävän hyvin. Ja Ansan kohdalla en ilmeisesti tehnyt minkäänlaista suunnitelmaa, koska samaan paikkaan hyllytettiin, vaikka sen olisi voinut ohjata eri tavalla. Mutta ekassa parissa Kaskulle sattui kaveri, joka hylkääntyi jo meitä aiemmin, joten Kasku jatkoon. Ansa oli päässyt arvonnassa parittomana suoraan yhden kierroksen eteenpäin, mutta sen tie päättyi siis tokalla kierroksella. Kaskun kanssa vaihdoin hyllykohdan ohjausta ja hiukan tuurillakin sain sen kaukaa takaa uppoamaan oikeaan putkeen ja ehdin vielä herätä omasta hämmästyksen aiheuttamasta jäätymisestä ohjaamaan sen maaliin oikein, jatkopaikka oli meidän. Kahdella keskimmäisellä vedolla en edes tiedä miten meidän kilpapari pärjäsi, mutta finaalissa vedettiin sitten vaan nopeampina koko kisan voittoon! Näitä kisoja sais olla useamminkin, en mä noilla kertakäyttöradoilla oikein osaa heti arpoa oikeaa ohjausta, kivampi kun saa vaihtaa ja kokeilla uudestaan.