Kasku on kisannut tasaisesti, mutta pitkästä aikaa saatiin jotain tallennettuakin. Eipä paljon tuloksilla juhlittu nytkään, mutta radat oli hankalia, siihen nähden suoriuduttiin hyvin.

Ekalla mahdoton kepeille meno, mutta putkessa se ei ollut, siitä iso plussa. Ja A toimi tällä kertaa, ilmeisesti taktiikkana pitää nyt olla taakse jääminen. Ei mitenkään nopein suoritus, mutta jos nyt edes olisi joku tapa tehdä se puhtaasti ja jatkomahdollisuuksin. Edellisissä kisoissahan Kasku loikkii sieltä sitä ripeämmin pois, mitä enemmän koitan kiihdyttää eteen sitä estämään tai kääntämään jonnekin. Joten koitetaan pitää tämä jatkossa ja lähdetään sitä sitten nopeuttamaan. 10 ja 6. sija, vain 13 tulosta radalta, kisaajia lähemmäs 60, ei paha. Luulen tosin, että tältä radalta jäi sihteeriltä huomaamatta keppien jälkeinen kosketusvirhe, koska lapussa on vain pari kieltoa.

Tokassa sujuvampaa ohjausta, Kasku irtoaa kivasti, hieman liiankin kivasti. Juuri kun ehdin ajattelemaan, että miksi olen leijeröimässä tätä hyppyä koiran kanssa, joka kieltää vähemmästäkin syystä, niin nyt ei edes harkinnut kieltoa, vaan jatkoi sujuvasti kiertoradalla väärään päähän putkea. Hyvä muistutus taas, että tän koiran kanssa voi ja pitää juosta yhdessä, niin osumatarkkuus kasvaa. Ja kontaktit taas hyvät.

Hyppyratakin kivasti. Uskalsin vaihtaa keppien jälkeen puolta, siitä plussaa, mutta tietty miinusta siitä, ettei tollasta puolen vaihtoa oltu esitelty koskaan ennen koiralle. Mutta kuuliaisesti korjasi puolen sitten kuitenkin. Sen jälkeen typerä aloittelijan moka hyllyksi, mutta muuten taas tyytyväinen omaan ja varsinkin koiran etenemiseen.

Tämä Vantaan reissu kyllä opetti, että ajo-ohje pitää aina olla kirjoitettuna mukana, sähköisiin vempeleisiin ei ole luottaminen ja varsinkin niiden pudottua kartalta, on pysähdyttävä ja ihan itse ajateltava mistä tultiin ja mihin ollaan menossa. En meinaan koskaan ole eksynyt noin pahasti paperikartta/etukäteen karttaohjelmista kirjoitettujen ohjeiden aikana.