Vuosi on alkanut harrasteissa mukavasti. Loppiaiskisoista Vantaalta nolla ja 4. sija runsaassa kisaajaporukassa, päästiin oikein palkinnoillekin, kun 5 palkittiin. Sitten Lohjalla tehtiin hyvä sarja, tupla jäi muurin palikkaan, kun valssailin myöhässä koiran tiellä. Mutta hyppyserti saatiin, eka sellainen. Sunnuntaina ajeltiin Poriin aloittamaan tokoura. Ei se nyt ihan mennyt niin kuin oli treeneissä sovittu.

Koepaikalla huomasin, etten sittenkään ollut ihan kunnolla valmistautunut. Kisakirja oli kyllä hommattu ja täytetty ajoissa, mutta olisi sen voinut ehkä varmistuttaa tuomarilla jo etukäteen, vai onkohan sallittua? No kuitenkin, siinä ahtaassa ovensuussa odotellessa tuli myös mieleen, että vaikka olin valinnut naistuomarin, niin ei sitten tullut mieleen, että mustaterrierien järjestämään kokeeseen saattaa tulla sellaisia isoja mustia koiria. Ja että ylipäänsä paikalla saattaa olla erinäköisiä, omituisia otuksia, joihin Kasku suhtautuu epäluuloisesti. Sitten vielä hallin ovi paukkuu melkoisesti, sirulukija ei meinaa toimia, karvaisemmista otuksista ei sirut löydy ennen kuin Kaskusta löytyy, koska tiedän tarkkaan missä siru on. Mutta siinä vaiheessa tuomari ei muista laittaa sitä ylös ja se haetaan vielä uudestaan, kun muut tutkittu. Sähläyksen keskellä alkaa itseä epäilyttää koiran kykeneminen mihinkään toimintaan, sen verran häntä koipien välissä se pyrkii ulos hallista. Mutta aksatreenit hallissa on tehnyt tehtävänsä. Ulkolenkin jälkeen se on ihan reippaana menossa sisälle ja kun sieltä vielä löytyy A-este odotustilasta, niin usko on palautunut. Parin kontaktipalkkaamisen jälkeen onkin aika mennä kehään luoksepäästävyystarkastukseen. Siinä ei mitään yllätystä, Kasku antaa hipaista itseään, kun saa itse lähestyä, niin ihana tämä uusi sääntö.

Paikallaolo. Kolme koiraa rivissä, Hieman yllättäen Kasku menee maahan naapurin käskystä. Mutta eipä tätä paljoa ole treenattu kavereiden kanssa. Pysyy hienosti, mahtaako se edes hengittää sfinksiasennossaan. Arvosana 8.

Seuraaminen. Odotusten mukaisesti, miten sen nyt sanoisi...ilmavaa:) Mutta kyllä sillä suurimman osaa kaaviota oli ainakin yksi tassu maassa. Ja tuomaria nauratti. 8.

Maahanmeno. Upea, nopea tippuminen. Seuraamisen vuoksi piste pois. 9.

Luoksetulo. Jee, siistii! Vino perusasento loppuun, ei kai siinä vauhdissa nyt ehdi kovin tarkkaan tähdätä, mutta ei sentään törmännyt. 9.

Noutoesineen pitäminen. Tähän neiti näppärä keksi ihan oman version, eikä ikinä ole edes vihjannut treeneissä vastaavaa. Ihan kuin se olis vitsaillut, että mitäs annoit pikkukoiralle leonbergille mitoitetun kapulan (pureskelua rajoittamaan, eikä se edes tehonnut). Kasku meni maahan heti kapulan saatuaan, pysyi siellä kapula suussa, leuka käyden koko ajan ja kun otin kapulan pois, se nousi takaisin perusasentoon. 7.

Kauko-ohjaus. Tätä on treenattu eniten, kun ekalla istumaan nouseminen on niin vaikeaa. Nyt nousi, mutta hieman vajaasti. 9,5.

Estehyppy. Kai aksakoira nyt hypätä osaa. 10.

Kokonaisvaikutus. Tuomari piti meidän esityksestä, oli kovasti hyväntuulinen sen jälkeen. Koikkaloikkiminen sais hieman vähentyä, mutta oltiin yhtä mieltä siitä, että parempi näin päin kuitenkin. Eiköhän saada tarkkuutta lisää, kun ikää karttuu ja treenimäärääkin vois ehkä hiukan lisätä. 9.

Pisteet 172, ALO1, sij. 2. Ja mikä tärkeintä, oikeus siirtyä seuraavaan luokkaan.