Perjantai on mun laiskotuspäivä, mutta kummankin kanssa otin pikaisesti jotain. Koitettiin saada kuviakin, mutta eihän mun halpiskameralla kunnollisia saa kuin täydessä auringonvalossa. Olis tietysti voinut kokeilla videokameraakin ihan vertailun vuoksi.

Huomenna pitäis nousta viideltä ja lähteä Maijan ja Kamin kanssa Tampereelle näytelmiin. Alkaa hiukan jännittää, vaikka enhän minä paljon Ansan arvosteluun voi vaikuttaa. Ja kun näkee muut osallistujat, tietää melkein ennakkoon miten tullaan pärjäämään. Mutta silti täytyy yrittää kun vaan se yksi serti puuttuisi.  Ennen oli ylionnellinen ERIn saamisesta, kamalaa tämä inflaatio tässäkin asiassa.

Toko

Ansa otti tunnaria. Olen tehnyt pelkästään vanerilla ja vienyt itse, mutta nyt Ari vei palikan ja jäi ottamaan kuvia. Kameran ääni häiritsi keskittymistä selvästi, mutta nousihan se oikea sieltä ilman, että vääriä olisi yrittänyt. Ja sitten palautus Arille. Kutsulla mulle ja enempää ei otettu, tässä asiassa olen oppinut tosi varovaiseksi. Jatkan itsekseni liikettä varmemmaksi ja koitetaan sitten taas jonkun toisen kanssa.

Sitten pikkupätkä seuraamista, aivan upeasti ja vielä ulkona. Muistin jopa palkata oikeaan paikkaan. Asennekin oli sellainen kuin haluan eli ollaan ihan rajalla, että Ansa alkaa rähjätä mulle. Bondihan parhaassa vireessään näykkii mua hihasta ja silloin seuraaminen menee tosi hyvin, tuomarikaan ei ole koskaan maininnut asiasta. Ylemmissä luokissa ei varmaan kovin toivottavaa mutta enhän mä B:n kanssa sinne taida koskaan mennä.

Noudossa Ansa kadotti kapulan ruohon joukkoon, joo ehkä pitäisi leikata se vielä ennen lunta, mutta kyllä koiran tarttis katsoa mihin lentää. Otti varmaan taas Arista häiriöö kun palautti ensin taas sinne. Olenko mä tosiaan niin kamala ettei voi tulla mulle tarjoamaan sitä kalikkaa, hemmetti. Ja miten tämä asia tullaan tekemään toisin pennun kanssa, kysyn vaan.

Ja sitten ne kaukot. Ulkona vaan ei voi tietää mitä pitäisi tehdä kun ohjaaja heiluttaa käsiään ja sanoo istu tai ylös, ei ole koskaan kuullutkaan sellaisista jutuista...maahan voi kyllä mennä 50 metrin päästä ongelmitta.

Mutta turhaan minä koiraa syytän, olen itse niin epälooginen ja kärsimätön, että eihän tällaisen liikaa ajattelevan koiran kouluttamisesta tule yhtään mitään.

PK

Bondi treenasi taas hyppäämistä. Este 90 cm ja yli mentiin melko kivasti, mutta aikamoista kannustusta tarvittiin. Kapulan olen jättänyt kokonaan pois. Koitetaan saada sujuva ylitys ensin muuten, nyt vähän kolisee.