Kompan Vonkaa-sisko lähti sitten hyppimään pilvien päälle viime torstaina. Hei hei Vonku, juokse lujaa, loiki villisti siellä jossain. Kompa tulee sitten joskus perässä, voitte kinastella siinä setterien ja kultsu/leonbergin taivaiden rajajoella veden valtiuudesta. Ja ihan vaan vinkiksi, Kompasta tuskin tulee uimamaisteria, voitat sen uimisessa tosta vaan.

Ja sitten koitetaan jotenkin saada kirjoitettua raporttia Rauman kisaviikonlopusta, mutta taidan pitää ensin silmienkuivatustauon.

No niin, viisi arpaa tuli ostettua Raumalle viikonloppuna ja tuloksena 2xhyl, 1x20 ja 2x5, mikä tekee meistä lähes mestareita omassa sarjassamme.

Eka radalta jäi hyvä fiilis, vaikka keinun jälkeen pelkäsin käännöstä kohti putkea ja väärää maalihyppyä ja kun itse vaan kiirehdin sinne, unohtui ottaa koira mukaan.

 

Hyppyrata meni melkoiseksi pelasteluksi, mutta silti oli kivaa ja yksi riman pudotus on jo niin lähellä nollaa, että tämän jälkeen tuntuu taas laji mielekkeeltä.

 

 

Lauantain toinen agirata selvitettiin myös yhdellä rimalla, siitä ei videota. Hyvä tunne jäi seuraavaan päivään.

Sunnuntaina lähdin loppupäässä ja tästä seurauksena taas vaihteeksi vaihdoin suunnitelmia kun kuuntelin ja katselin toisten menoa. Olin ajatellut pysyä koko ajan puomin kentän puolella alussa, mutta toiset saivat minut vakuuttuneeksi etten ehdi sieltä kääntämään koiraa keinulle. Niinpä sitten päätin tulla puomin toista puolta takaisin, vaikken ollut niin tutustunutkaan ja se sitten taas muutti suunnitelmani puomin jälkeisellä hypyllä ja keinun jälkeisessä tilanteessa. Ilmeisesti olisi pitänyt valssata puomin päähän tai sitten kierrättää Ansa kokonaan hypyn toiselta puolelta, kuten moni koira ilmeisesti vahingossa menikin. Rimatkin paukkuivat kun Ansalla oli taas niin hauskaa, tuloksena 20.

Sunnuntain toka rata oli myös varsin hauska, meidän meno tosin jäi ekan putken jälkeiseen tilanteeseen kun heti putken jälkeen olisi pitänyt hypätä takaakiertäen ja Ansa ei kerta kaikkiaan nähnyt koko hyppyä, tuli alta ja kävi sitten putkea koskemassa ennen kuin sain sen hypylle takaisin. En muista koska se olisi rimoja alitellut, mutta tuo tilanne taisi vaan olla pikkumaxille liikaa, enkä itsekään älynnyt mitenkään auttaa sitä. Sitten Ansa vielä livahti siinä samassa hässäkässä puomin sijaan putkeen, mutta päätin jatkaa vauhdilla lopun ja tosi kivalta tuntui. ehdin valssata kaikkiin kohtiin vaikka tutustumisessa en aikonut, kyllä sitä vaan ehtii kun laittaa tossua toisen eteen.

Näistä kisoista jäi ihan hirmu hauska olo, johtui varmaan myös monista tutuista kanssakilpailijoista, seurassa on niin mukava viettää aikaa ja jopa kuulla niitä: itte sä sen sinne ohjasit -kommentteja. Me mennään nyt mahdollisimman moniin kisoihin mitä järjellisen matkan päässä järjestetään. Ja sitten alkaakin taas se hemmetin juoksu tulla vastaan, pitäisiköhän harkita Ansan leikkaamista