Piti jo aiemmin esitellä miten upea nuorukainen Ansan Entti-pojasta on kasvanut. Kävin Nooran blogissa kuvavarkaissa (eikun ihan luvan kanssa) ja tässä tämä ihanuus on:

1290708526_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1290708570_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Niin uljas joutsenkaula ja suloiset suklaasilmätPusu.

Pikkasen meinaa taas olla kylmä. Tänä talvena ajattelin tehdä lumitöitä hiukan ahkerammin, kun viimeksi meni piha aika kamalaan kuntoon. Jos tulee saman verran taas lunta, niin pihatietä on ihan pakko kolata joka päivä. Vaikka siitä mukamas pääsee kulkemaan, lumi tallaantuu auton alla aina vaan korkeammaksi kerrokseksi ja yks kaunis päivä, kun ei enää pysykään kieli keskellä suuta kotiin tullessa, humpsahtaa auto ihan kivan syvälle omalle nurmikolle, siellä jossain metrin syvyydessä. No oli sitä ainakin sen verran, että puoli tuntia sai kaivaa ja uurastaa, että pääsi johonkin suuntaan.  Melkein piti jo naapurikin hakea apuun ja sehän nyt olis ollut ihan kamalaaNolostunut. Mutta tänä vuonna mä siis kolaan. Seura on vaan aika kehnoa. Kompa nyt jaksaa juoksennella, mutta noi äijät on tosi rasittavia. Kumpikin istuu perse tiukasti penkassa palelemassa ja tuijottavat mua syyttävästi. Bondi sentään viitsii hiukan innostua kolalla jahtaamis -leikistä, mutta Pinkoa ei ilmeisesti ole nuorena poikana tähän lystiin perehdytetty, koska se menee ihan tosissaan karkuun häntä koipien välissä.

Mutta lauantaina mä nään Ansan! Ja en muuten ole yhtään valittanut ikävää koko aikana, olen ollut tosi urhea tyttö. Mutta lauantaina. Siis kaks yötä enää. Ja joo, mä tiedän, tää on ollut ihan vapaaehtoista. Ja ihan mielenkiintoista. Mutta silti.