Alkukesän näyttelyilmoittautumiset alkavat lähestyä, niin piti sitten mennä kokeilemaan miten teini käyttäytyy nykyisin kehässä. Lähin mätsäri löytyi Halikosta, joten vietettiin hauska päivä Tassukalliolla misseillen ja oheiskisaillen. Siitä kuvareportaasi.

Mennään jo, tahtoo kehään! Eikö täällä tapahdu mitään? Pariin kertaan piti Kaskua selvitellä irti kehänauhasta, mutta kierrokset oli hyvä saada ylös, jotta se kestäisi paremmin tuomarin lähentelyt.

Ja sitten me juostiin, siinä ei ollut ongelmia, hieman kyttäili kylläkin takana tulevaa kaveria.

Mutta ei ole kiva, että kosketaan. Niiaa melkoisesti ja eihän se sitten pysynyt lopulta jaloillaan. Tuomari oli mukava ja varmaotteinen, vaikka tietysti kumartui Kaskun mielestä pahasti päälle. Kasku söi hyvin tuomarin kädestä, mutta kun nostin sen ylös, syöminen meinasi loppua siihen, pystyi sentään sitten kokoamaan itsensä ja liikkui taas ihan mukavasti. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia, tiedän nyt ettei sille tule tarve puolustaa itseään hampailla, tosta muusta me kyllä selvitään. Saatiin jostain syystä punainen nauha, vaikka käytöksen perusteella olin varma sinisestä. Ja aika rukoilijasirkkahan toi on rakenteeltaan, että ehkä mä harkitsen niitä näytelmiä vielä.

Jatkokehää odotellessa osallistuttiin oheiskisailuihin.

Ansa vetäisi voiton kotiin pujottelukisassa. Tässä me mennään ja tässä me tullaan. Hyppy-kepit-mutkaputki-kepit-hyppy oli reitti ja ohjaajalle tuli tietysti muistikatkos putken jälkeen, mutta mihin sitä ohjaajan muistia tarvitaan, kunhan koira tietää miltä puolelta ne kepit kuuluu aloittaa.

Ansa pääsi myös kisaamaan makkaransyönnissä, mutta tää olikin tekniikkalaji, eikä me oltu harjoiteltu useammalla lautasella. Ansan mielestä jokainen tarjotin olisi pitänyt nuolla puhki ennen siirtymistä seuraavalle, mistä syystä ohjaaja hengästyi tässäkin lajissa. Kuten myös kiihdytyskisassa, jonka Kasku sai hoitaa. Siinä vaan oli tylsästi laitettu ihan liian lyhyt jarrutusmatka, joten Kasku alkoi hidastaa liian aikaisin, vaikka kuinka koitinkin kääntää itseäni ja saada sen jatkamaan täysillä leluun. Pallon perässä se varmaan olisi juossut päin pressua, laitetaan muistiin vastaisuuden varalle.

Ja sitten syötiin herkulliset laskiaispullat ja jatkettiin misseilyä pikku hetki.

Eihän me jatkoon enää päästy, mutta hyvä kokemus kuitenkin. Ja kaikki muu kisailu oli vallan hupaisaa. Ansa varsinkin voisi useamminkin syödä makkaraa kilpaa, onneksi kuitenkin agilitykisoja järjestetään huomattavasti useammin.