Erittäin hauska, opettavainen ja rentouttava reissu on nyt takana. Ihanasti pääsi eroon kaikista kotiasioista ja sai keskittyä vain siihen oleelliseen, mahtavaa! Mutta jo kotimatkalla alkoi piiska viuhua ja se on jatkunut lähes tauotta tähän asti, selkä on ihan ruvella, mutta armoa ei tunneta, olkaa siis onnellisia te, joille tätä itsensäruoskintataitoa ei ole annettu, tää on ihan kamalaa.

En nyt ehdi kirjoittaa täydellistä reissuraporttia, siirryn siis oleelliseen, kokeeseen. Lauantaina startattiin ekassa virallisessa paimennuskokeessa Kastelholman linnan hienoissa maisemissa. Keli oli tuulinen, mutta lämmin, lampaat vikkeliä ja koira koitti olla sitten vielä vikkelämpi ja joutuihan siinä sitten ohjaajakin oikein juoksuksi pistämään, kun ei mukamas muutakaan keksinyt Hmmm, miksiköhän se PAIMENkoira oli siellä, tuskin ainakaan suorittamassa tyhmän ohjaajan vaatimaa paikallamakuuta häiriössä, kun ohjaaja juoksee lampaita kiinniNolostunut.  Siis melkoisen levotonta menoa. Hakuun Ansa lähti hienosti, mutta leikkasi sitten ihan lampaiden edessä. Uskoisin, että ihan vielä kokemattomuudesta ja onnistuneiden pitkien hakujen puutteesta johtui tuo, tolppakoira ainakin oli riittävän kaukana ja tilaa oli muutenkin ihan tarpeeksi. Sitten vauhdilla lampaat tolpalle ja siitä poispäinajolla ekat portit, josta en itseasiassa edes muista osuttiinko oikeaan väliin. Lampaat valuivat lähes itsestään oikeaan suuntaan kun vaan olis saanut pidettyä koiran tarpeeksi kaukana. Sitten tokalle portille suoraan vedon suuntaan ja sinnehän ne laukkas kamalaa vauhtia eikä tietenkään siinä vauhdissa osuneet kapeaan väliin. Ja sama laukka jatkui kohti häkkiä, joten en vaan keksinyt muuta kuin jättää Ansa makaamaan tokan portin jälkeen ja juosta itse kohti häkkiä, kun kerran tarkoitus oli jonkinlaista peruskuljetusta yrittää. Ehkä olis ollut fiksumpaa laittaa koira pysäyttämään lauma, mutta ei vaan järki kulje yhtä nopsasti kuin ne lampaat. Sama kamala paniikki jatkui sitten häkillä. Yleensä pysäytän aina tilanteen ennen häkitystä, lampaat oikeaan paikkaan, koira pitämään niitä aloillaan ja sitten vasta häkki auki ja lampaat sisään. Mutta nyt sain lampaat kiinni juuri ennen häkkiä ja sitten vaan portti auki ihan kuin toivoen niiden vahingossa livahtavan sisään. Koira tuli sitten mukaan kuvioihin ja alkoi kamala häslinki häkin ympärillä. Mulla oli pää ihan tyhjä kun lampaat vaan kiertää häkkiä koira ulkopuolellaan ja Ansa ei edes yritä pysäyttää niitä. Mitäs jos olisit typerys vaan laittanut sen koiran menemään toista kautta. Lopulta sen verran järki välähti, että sain tilanteen pysähtymään ja lampaat sisään. Tuomari armahti kuulemma vielä lauantaina, mutta samaa määrää kiertämistä ei sitten seuraavana päivänä taatusti hyväksyttäisi.

1288633258_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaikesta sähellyksestä huolimatta siis rata läpi, pisteitä huimat 32. (Tähän mulla olis avostelulomakkeet skannattuna, mutta tietysti työkoneella) Haku 1/20, nosto 1/10, kuljetus ohjaajalle 5/20, poispäinajo 8/10, kuljetus 7/20, häkitys 1/10, häkistä ulos 9/10. Parannettavaa jäi melkoisesti seuraavaksi päiväksi.

Sunnuntaina sitten sama rata hiukan kauempana varikosta ja vastapäivään ajettuna. Keli oli tyyni ja sumuinen. (Tämä kelijuttu lähinnä siksi, että silläkin on vaikutusta lampaiden käyttäytymiseen) Nyt koitin tsempata itseäni, tiesin, ettei haussa leikkaamiselle voi nyt mitään, mutta sen jälkeisessä radassa me voidaan parantaa tosi paljon. Ja taas Ansa lähti hienosti, meinasi leikata, karjuin pää punaisena VASEN, VASEN ja yllättäen, pienen epäröinnin jälkeen pieni koira palasi takaisin alkuperäiselle linjalleen. Tähän olisi siis pitänyt olla oikein tyytyväinen tai ainakin malttaa pohtia koko asiaa vasta radan jälkeen, mutta mitä tekeekään typerä, ääliö, idiootti ohjaaja? Alkaa vatvoa siinä tolpalla sellaista pikkujuttua, että munhan olisi pitänyt huutaa OIKEE, OIKEE, koska oikeellehan se raukka oli lähetetty. Onko mikään ihme, ettei Ansa oikein noiden suuntien kanssa ole sinut, kun mä huudan ihan mitä sattuu. Ja vielä haussa, missä tilanteen olisi voinut ihan valmiiksi pohtia. Että tosta se lähtee sitten oikeelle ja jos se meinaa leikata niin sitten kehotan hiukan voimakkaammin, että oikeelle. Mutta pääpointti tässä siis se, että alan pohtia tätä siinä tolpalla kesken kokeen, kesken koiran hakua ja nostoa ja seuraavaksi kun katson koiraa, se kiertää laumaa ympäri. Ehkä siltä olis vältytty, jos olisin ollut mukana ja antanut ajo-käskyn, ehkä se olis kiertänyt silti, ei voi tietää, mutta joka tapauksessa uskon, että siihen meni meidän PPR1.Huuto Poispäinajo nyt paljon vaikeampaa, vedon suuntaan ja lampaat meinas koko ajan livetä jotenkin otteesta. Juuri ja juuri siitä selvittiin, mutta sitten lähes täydelliseti seuraavat kaks suoraa, voi kun tuntui hyvältä näyttää, että ei me nyt ihan kamalia olla. Häkityksessä taas yksi kierros, vaikka nyt sain lampaat pysähtymään ennen portin avaamista, mutta hiukan vaan koira väärässä paikassa aluksi. Mutta kuitenkin parempi kuin lauantaina. Haku 14/20, nosto 1/10, kuljetus ohjaajalle 5/20, poispäinajo 1/10, kuljetus 19/20, häkitys 6/10 ja häkistä ulos 10/10. Yhteispisteitä nyt 56, joista olin aluksi tosi iloinen, kunnes sitten muistin miksi meidän hakupisteet oli vain 20, kun 25 tarvittaisiin hyväksyttyyn perusrataan. Sitten alkoi pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ketuttaa, mutta minkäs teet. Ja näitä hemmetin kisojakaan ei ihan agilitykisatahtiin järjestetä. No, ehkä sitten keväällä joskus. Ja siis oikeesti pitäis olla tosi iloinen, että sai ajettua kaks rataa läpi, nämähän pelit vihelletään poikki, jos jokin osuus menee nollille. Eli miten asiaa nyt haluaa katsoa, olenhan mä ihan tyytyväinenkin, aina välilläHymy.

Paljon tuli taas ajattelemisen aihetta tästä tapahtumasta, ehkä jaksan jotain pohtia täälläkin, joku päivä, ehkä en. Mutta kyllä oli huima reissu, seura ainakin mitä parhainta! Ansakin tuli tosi hienosti toimeen tyttöporukassa. Ja mä huomasin osaavani puhua ruotsia, ainakin kuusi sanaaKieli ulkona.