Tällä rintamalla on ollut hiljaista syystä että:

a)   toivoin, että matka pysyisi paremmin mielessä, mutta ikävä kyllä melko nopeasti se alkoi tuntua hyvin   epätodelliselta, oltiinko me muka jossain vai olenko nähnyt unta?

b)   mun selkä ei nykyisin kestä yhtään koneen ääressä istumista tai yleensäkään pitkää paikalla olemista.

c)   olen herännyt talvihorroksesta ja alkanut tehdä otusten kanssa jotain, joka ilta.

 

Mutta jos nyt kuitenkin sen verran harrastaisin itseni ruoskimista, että julkistan meidän loistavan agilityuran mahtavat kolme viimeistä rataa lauantain omissa kisoissa. Alkaa taas usko loppua, vaikka kuinka koittaa kaivaa noista niitä hyviä kohtia. Kahdessa ekasta niitä saatta löytyäkin, mutta kolmas on yksinkertaisesti järkyttävä.

Eka rata näyttää taas jälkeenpäin katsottuna paremmalta, kuin miltä se heti tuntui. Pelkäsin kolmoshypyn takana ollutta väärää hyppyä ja kulmasin Ansan liikaa, kolmosen taakse, kuten usein treeneissäkin. Kepeiltä pituudelle tultiin hiukan vinosti ja pelkäsin, että Ansa hyppää sen vinoon ja jäin totaalisesti jälkeen tilanteesta, ylimääräinen hyppy ennen puomia. Sitten pysyttiin tosi pitkä pätkä radalla, mutta suorasta putkesta muurille, ei yritystäkään kääntyä A:lle.  Pitäiskö meidän opetella joku putkijarrutus, josta olen joskus kuullut juttua, mutta kukaan ei kyllä ole sellaista meille ehdottanut saatikka yrittänyt opettaa. Ja pitäiskös pelätä hiukan vähemmän ja keskittyä oikeisiin esteisiin väärien sijaan?

Toka radan alkua olisi kiva päästä kokeilemaan putken puolelta ohjaten, ei tullut mieleenkään tutustuessa, mutta olisi varmaan toiminut meillä paremmin. Pussin jälkeiset hypyt pienoisella tuurilla, mutta olen niihin silti tyytyväinen. Muurin jälkeen löytyi puomi keinun sijaan, hiukan olis varmaan pitänyt taas kulmata, mutta kun jotenkin olen joskus nähnyt Ansan katsovan mihin ollaan menossa, mutta eipä siihenkään voi aina luottaa.

Kolmas rata oli sitten meille jo aivan liian vaativa. Jos nyt väkisin jotain hyvää, niin selvisin alun hypyistä jotenkin - vain ohjatakseni seuraavassa hetkessä Ansan ihan helpossa kohtaa putkeen puomin sijaan, idiootti. Siitä eteenpäin ei kannata edes katsoa, ilman ratapiirrosta ei ehkä arvaa miten se rata oikein meni ja ohjaajakin vaihtaa hölkäksi, miksei sitä vaan tajua tulla pois? Varmaan samasta syystä kuin on pakko kaikelle kansalle näitä videoita esitellä.

Eli saldona meille moooonta hyllyä, koko rahan edestä. Mitäs sitten pitäis tehdä asialle? Kotona alkoi tänään "kosketa kättä"- tempun opettelu, jos vaikka koittais sitä kautta saada koira hallintaan radallakin. Temppujen opettelu Ansan kanssa on vaan niin hankalaa, kun se ahdistuu siitä niin kamalasti. Miten mä saisin olohuoneeseen sen karvat pystyssä radalla sinkoilevan itsenäisen paimenen. Ilmeisesti pitää yrittää nostaa Ansan kierroksia ennen treeniä, mulle itselle olisi vaan helpompi opetella hiukan hitaampaan tahtiin uutta juttua, mutta eihän siitäkään näytä mitään tulevan, ainakaan mitään hauskaa juttua, josta olisi jotain hyötyä myöhemmin. Ja tämän jälkeen mun täytyykin muistaa ottaa videolle miten Ansa opettelee naksutinkoulutusta, ei taas tiennyt pitäiskö itkeä vai nauraa. Naksu joka tapauksessa on taas pölyyntymässä hyllyssä. Mitäs sitten keksis pienen kelpieparan kiusaamiseksi?