Mä olen tosi tyytyväinen itseeni, olen jo kolmena päivänä pystynyt ajattelemaan ettei noiden kaikkien kanssa tarvitse tehdä jotain joka päivä ja samaan aikaan. Tästä on yleensä nimittäin seurannut, että olen vaan tehnyt remmilenkin koko poppoolla, tosi rasittavaa, ja sitten ne on vaan touhunnut keskenään jotain. Mutta nyt koitan tehdä parannuksen. Maanantaina Bondi pääsi yksin tienvarsilenkille, sehän nyt on ainut joka sitä yleensä kaipaa. Tähän vaikutti kyllä hiukan se, että tytöt olivat taas häipyneet naapurinkyttäyskeikalle. Sitten Ansa sai vielä illalla tehdä lumihommien yhteydessä asento- ja seuraamistreeniä lumenpotkimispalkalla. Eilen oli Ansan agitreenit ja Bondi ja Kompa pääsivät ennen sitä yhdessä lenkille. Jätin ne myös poikkeuksellisesti kotiin, Kompalle on nimittäin kehittynyt aika ikäviä piirteitä koirahuoneessaolon suhteen ja halusin hiukan testata sen tekemisiä Ansan poissaollessa. Tänään Ansa katosi yksinään ja hölmöläispari pääsi taas kimppalenkille. Illemmalla kävin Kompan kanssa kauppareissulla ja se oli hauskaa. Avartuu omakin maailma kun näkee pennun silmin kaikkea tosi ihmeellistä. Aluksi se käveli mun takana piipaten, ihmetteli varmaan mikä idea tässä hommassa on. Mutta kun ekat ihmiset tulivat lällyttämään ja kyselemään, että sattuuko siihen johonkin, kun noin ääntelee, niin kyllähän siitä sitten alkoi pentu innostua ja kulki paljon reippaammin valmiina moikkaamaan kaikkia. Paitsi linja-autoja asemalla. Mutta niistäkin selvittiin ihmeen pienellä neuvottelulla.

Olen myös erittäin tyytymätön itseeni sen suhteen, etten tosiaankaan älynnyt Bondin olevan ihan oikeesti kipeä. Tai siis sillä on ihan klassinen korvatulehdus + hiivat siihen päälle. Se on jo pari vuotta silloin tällöin heilutellut korviaan agiradalla tai haukkuessaan, mutta sitten taas ei mitään pitkään aikaan, niin en mä oikeastaan nytkään uskonut sillä mitään vakavampaa olevan. Vaikka korva oli töhnäinen ja ilmeisesti haisikin, musta se on aina haissut tollaselta. Mutta viime kisoissa se paukutteli rimoja alas siihen malliin, ettei se ihan terveeltäkään enää vaikuttanut. Ja tänään käytiin lääkärissä toteamassa asian tila. Hemmetti kun harmittaa mitä kaikkea olen sen laittanut tekemään korva kipeänä. Mutta olis se kyllä voinut hiukan enemmän oireillakin. Ja ei toi niin kuuliainen ole, että mitään tekis jos ei sitä huvittais. Että en kai mä ihan hirvee rääkkääjä ole.

Kompa saattaa olla tostakin toista mieltä. Se on alkanut protestoida melkoisesti koirahuoneessaoloa vastaan. Luulen, että tähän on jotenkin vaikuttanut se, että haluan koiran ilmaisevan jos sillä on hätä. Eli kun pentu piippaa, se pääsee ulos. Jossain vaiheessa joudutaan sitten käymään keskustelua siitä, mitkä hädät on sallittuja ilmaista. Näitä EI ole esimerkiksi tylsistyminen ja seurankaipuu. Kompa on nyt alkanut aamulla normaalia aikaisemmin ääntelyn ja ulkona käydessä huomaa ettei sillä mikään oikea hätä ole. Sitten takaisin nukkumaan, mutta neitipä onkin asiasta eri mieltä. Ensin piipataan ja kävellään ympyrää, josta ilmeisesti seuraa paniikkikohtaus hirveän läähättämisen merkeissä ja sitten onkin pakko päästä pois vankilasta eli portti saa kolhua kun 12 kiloa tömähtää täysillä päin rinta edellä. Ja meteli on kamala. Ja jatkuu helposti tunninkin verran, sen kauempaa en ole jaksanut kuunnella. Yksi aamu roiskin jo vettäkin sen päälle saadakseni sen lopettamaan, mutta se on sitkeämpi kuin minä ja itse asiassa näyttää niin hysteeriseltä, etten viitsi jatkaa sillä linjalla kun en tiedä syytä tohon käytökseen. Bondi oli kyllä samanlainen, tuli isompana pentuna portin yli tai läpi päivän aikana, mutta se oli sisäsiisti eikä tuhonnut paikkoja, niin annoin sen sitten olla kämpän puolella Cowboyn kanssa. Mutta nythän sillä on edelleen jonkinlaista lievää eroahdistusta ja esteturhaumaa.Tuskin se vieläkään pysyisi koko päivää ton portin takana ja tarhastakin se koittaa tulla ulos syömällä portin pieliä ikenet veressä. Onko mulla nyt kasvamassa toinen samanlainen?