Meillä oli tänään loistava kyläilyreissu Pernoon Tainaa ja Heikkiä moikkaamaan. Kompa aloitti vitinän autossa ja minä jo ehdin käymään läpi "olen aikuinen ja viisaampi kuin pentu ja kärsivällinen jne."- hokeman, mutta sitten vajaan kilometrin huutoa valmisteltuaan, se hiljeni! Ja koko loppumatka ja vielä paluukin meillä oli autuas hiljaisuus autossa, ihanaa. Ainakin välirauha saavutettu, katsotaan nyt lieneekö pysyvää.

Kävin Kompan kanssa kahdestaan vähän kävelemässä "kaupungissa", no onhan Pernossa nyt sentään oikein jalkakäytävät ja hiukan enemmän liikennettä kuin kotikulmilla ja mikä parasta - katuvalot. Alku oli tosi tahmeata, sai vetää erittäin vastahankaista pentua perässä, mutta kyllä se siitä sitten lämpesi. Ja juustonpalatkin maistuivat, hieno homma. Kohdattiin myös erittäin jännän kuuloinen juttu, sauvakävelijä. Kompa toimi mukavan reippaasti ensin asteli kohti kävelijää, lähempänä alkoi hiukan jännittää ja komensi, mutta lopetti, kun puutuin asiaan. Ja sitten lähdettiin vielä perään kävelemään, tosi mielenkiintoinen kopistelija Kompan mielestä. Pissalle ei pentu kylläkään suostunut kuin vasta kotiinlähdettäessä, mutta hyvä edes se, kykenee siis siihen remmissäkin. Sisällä Kompa käyttäytyi melko rauhallisesti vaikka, tai juuri tästä syystä, se joutui olemaan sylissä suurimman osan ajasta. Harmi kun en yhtään muista miten Ansa käyttäytyi saman ikäisenä, osoittiko se jo silloin varautuneisuutta vai tuliko se esiin vasta myöhemmin. Nyt ainakin Kompan käytös vaikuttaa tosi kivalta. Luopumista saadaan kyllä alkaa treenata tosissaan, tuntuu hiukan saaneen terävyyttä äidiltään, mielestäni ei välttämättä mikään huono asia, ainakaan agiradalla etenemistä ajatellen, mutta reagoi hyvin tulisesti joihinkin asioihin.