Eipä ole nyt tullut paljon kirjoiteltua, kun on ollut hiukan sanomista itseni kanssa koneella vietetystä ajasta suhteessa koirien kanssa kulutettuun aikaan. Että jos ihan oikeesti päästää suustaan ettei ehdi ehdi noiden otusten kanssa tarpeeksi tehdä, on syytä hiukan tutkia mihis se aika sitten menee. Tänään oltiin kuitenkin parin tunnin lenkillä ihanassa jo aavistuksen keväältä tuoksuvassa ilmassa ja nyt voi sitten jotain ihan luvan kanssa naputella.

Vaikka eihän meille mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Pinko lähti kotiin, Kompalla on juoksu ja Ansan kanssa agilitataan yhtä epätoivoisissa merkeissä kuin aina ennenkin. Ei siitä touhusta ota tolkkua, ollaan molemmat sellaisia tuuliviirejä tekemisissämme ettei punaista lankaa taida löytyä. Jatketaan nyt kuitenkin yrittämistä, vaikka esimerkiksi keinu vaatisi uudelleenopetuksen. Mutta mitäpä sillä niin väliä, kun ei ne keinuttomatkaan radat suju. Parhaiten taitavat mennä radat, joissa ei ainakaan alussa ole yhtään suoraa linjaa. Ja jos Ansa seisoo mun edessä mua tuijottaen ja heiluttelee häntää ennen lähtöä, voidaan samantien lähteä kotiin, siitä ei hyvä seuraa. Sen kuuluu olla jännittyneen oloinen, häntä koipien välissä rataa tuijottava, niin sitten on jotain toivoa.

Aloiteltiin taas tokoiluakin. Hain pari lasipurkkia kaapista ja ajattelin niillä kokeilla tunnaria. Toiseen kapula sisälle, toinen tyhjä, näin aluksi. Ilmaisi kivasti oikean. Ja sitten toisella toistolla toi sen lasipurkin. Mutta oli se sentään se kapulallinen. Että taisi tämäkin kokeilu loppua tähän, ainakin kunnes löydän tarpeeksi isot purkit niin ettei toi yritä niitä kantaa. Eli mallia akvaario 200 litraa. Seuraaminen ja muu perustouhu sentään sujuu melko kivalla asenteella, että jos tätä jaksais nyt hiukan taas alkaa työstää eteenpäin.

Kompan juoksu on sujunut yllättävän rauhallisesti. Pinko oli viikon verran vielä täällä, mutta käyttäytyi hyvin herrasmiesmäisesti ja Ansa hääräsi tietysti tiukkana esiliinana. Bondikin on innostunut leikkimään Kompa(lla)n kanssa, aika hurjia lumipesuja Bondi sille antaa, mutta neiti aina vaan nousee ja jatkaa innokkaasti leikkiä. Tärpitkin taitaa olla nyt ohi ja olen aika hämmästynyt, jos tästä selvittiin vain muutamalla yöulvonnalla ja ulkoilulla uljaita prinssejä odottamassa. Joita ei prinssien onneksi näkynyt, olisi niillä tainnut olla ikävä loppu, kun ei toi meirän rinsessa taitais kuitenkaan olla kovin suostuvainen.

1327259176_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

rinsessa metsästää rinssejä

1327259202_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

kunnes kuningatar kertoo mitä mieltä on moisesta touhusta.