Aika hauskaa, Maija! En käynyt eilen koneella, mutta onneksi kortti kelpasi W-Wool kauppaan, nyt on tytöillä uusi hieno villamantteli yhteiskäytössä. Ja tuntuu kyllä tosi mukavalta, taidan ostaa Bondillekin.

Eilen ajettiin siis Ansan kanssa Kirkkonummelle kisaamaan kolme rataa. Ja vaihteeksi kotiintuomisina ei ollut tripla- tai oikeastaan edes tuplahyllyä, kun toka rata mentiin nollaamaan. Ajassa jäätiinkin sitten melkoisesti, eikä mikään ihme niillä pelastelukurveilla. Eka rata melko tyypillistä menoa meille, mm. lentokeinu, pari kieltoa ja kolmanneksi vikalla esteellä unohdin radan ja Ansa hyppäsi väärään suuntaan ihan helpossa kohdassa. En siis yhtään taas pystynyt keskittymään radan tekoon ennen sinne menoa, mistä seuraa ettei hommasta tule yhtään mitään sielläkään. Toka rata oli hiukan hankalampi linjoiltaan, mutta koska meillä se meni muutenkin joka esteellä pelasteluksi, ei ne linjat kauheasti haitanneet menoa. Hyppyrata olisi ollut melko helppo, siltä se ainakin näytti, kun seurasi muiden menoa. Mutta kun radalla on kolme (vai olikohan niitä peräti neljä) hyppyä lähes suorassa ja sitten pitäis kaartaa ysikymppinen, ei vaan onnistu meiltä. Alla hieno ratapiirros, ihan perusjuttu siis, mutta kun vielä noi kepit on noin lähellä, Ansa tietysti suoritti hypyn kolme ysin sijaan. Ilmeisesti mulla kuitenkin oli jonkinlainen ohjaus päällä, koska kolmosen jälkeen se sujahti sujuvasti putkeen ja siitä sitten kutsusta taas hypylle kolme, josta sitten päästiinkin jatkamaan rataa. Mutta jotain olisi pitänyt tehdä paljon ennen kasihyppyä, mutta kun ei vaan pysty. Ja katsomosta kuului jo ennen sitä kasihyppyä: "ja sitten viuuh, noin". Oli siis katsojille ihan yhtä selvää kuin mullekin, että tästä ei kunnialla selvitä.

Mutta tuliaisina siis edes yksi nolla lisää ja ihana takki koiralla.

Anteeks, Kompa, ei sais nauraa sulle, mutta pakko laittaa vielä tämä: