Ja sitten reissuraporttia. Täytyy varmaan jakaa osiin, niin paljon tapahtui muutaman päivän aikana ja huomenna pitää sittenkin mennä töihin, jotta saan lomaa säästettyä Bondin selkäleikkausta varten.

Perjantaina starttasin tyttöjen kanssa kohti Vehmersalmea ja paimennuskisoja. Tuli siinä matkan varrella osallistuttua Suurajoihinkin, kun päätin sittenkin mennä ysitietä, vaikka arvasinkin joutuvani jossain vaiheessa jonottelemaan siellä. Ja koska olen maailman huonoin päättämään levähdystaukojen paikkaa, autoletkassa jonottaminen alkoi siinä vaiheessa kun olin ohittanut jo useammankin taukopaikan, itse jo jalat ristissä ja nelijalkaiset tytötkin varmasti kaipasivat jaloittelua. Mutta kyllä se siitä sitten, löydettiin ihan kiva ulkoilupaikka Jyväskylän ja jonojen jälkeen ja Ansa pääsi uimaankin. Tai siis juomaan järven tyhjäksi ja sitten pitikin muistaa pysähtyä hiukan nopeammin uudestaan. Kompasta taas on tullut alun hankaluuksien jälkeen ihan pätevä automatkailija, kunhan päivät ei täyty pelkästä matkustamisesta ja häkissäolosta.

Kuopion jälkeen oli hurjan näköistä, kun tienvarret oli täynnä katkenneita puita, perjantainahan oli paha myrsky sielläpäin. Olivat saaneet puut jo pois ajoa haittaamasta, mutta silti melko karun tuntuista ajella runkojen ohi. Pelipaikalla oli onneksi heti tuttuja vastassa ja heti pääsi toimeenkin, kun käytiin juoksemassa luomuagilityradan voitto kelpiejoukkueella Onni, Ansa ja Riemu. Iltagrillaukset hiukan venähtivät mm. rivitanssin merkeissä ja aamulla olikin sitten hiukan väsynyt olo. Tähän vaikutti myös se, että auto oli täynnä kärpäsiä, jotka nukkuivat ehkä ne kolme pimeintä tuntia ja aloittivat sitten pörräämisen, raivostuttavaa. Kompa taas yllätti kykenemällä jatkamaan unia pienen aamukitinänsä jälkeen. Ja olin myös tosi yllättynyt, että se kykeni juoksemaan Onnin kanssa vapaana. Tämä kokeiltiin sattumalta, kun se hieno, mutta halpa (ja tosi ruma) uusi panta hajosi ja Kompsis pääsi turpakontaktiin Onnin kanssa. Onni sanoi, että räyh, häivy kakara siitä isottelemasta ja kakara lakosi Onnin alle vinkumaan ja homma oli sillä selvä. Tai pitihän Kompan kokeilla muutaman kerran uudestaankin, sillä ei kyllä muisti pelitä kunnolla.

Hörökorva ei nyt oikein ymmärrä mikä ihme otus tulee samalle ruokakupille.

Lauantaina päästiin sitten tositoimiin. Ahban (The American Herding Breed Association) säännöillä käytiin kisaamaan. Aluksi tutustuttiin rataan ja eihän siinä mitään ihmeellistä ollut, helpompi kuin mitä ollaan jo treenattu, mutta tietysti vieraat lampaat ja paikka, hiukan alkoi jännittää. Rotukirja oli hieno, mistä ehkä sitten seurasi, etteivät kaikki  suoritukset sitä olleet, mielenkiintoista katsottavaa kuitenkin, joiltain osin tosin myös hieman turhauttavaa. Suurin ero koirien välillä löytyi koirien tavasta "esitellä itsensä" lampaille. Oletettavasti melko samanlaiset lampaat käyttäytyivät joko kiltisti tai aivan holtittomasti riippuen koiran tavasta lähestyä niitä. Jos ne pelästytti heti alussa liian rajulla lähestymisellä, koko rata meni ihan pelasteluksi ja yleensä näiltä rajummilta koirilta puuttui kaaret ja itsenäinen toiminta (tai se oli niiltä kieltämällä poistettu juuri tuon rajuuden takia) eli ne eivät myöskään saaneet korjattua aiheuttamaansa kaaosta. Ansa toimi korrektisti kuten yleensä. Ekalla radalla hiukan alkukankeutta meillä kummallakin, mutta silti saatiin 86/90 pistettä ja 3. sija ja tunnus HRD1, mikä siis tuolla Amerikanmaalla olisi jonkin arvoinen. Mutta laitanpa sen silti Ansankin titteliksi. Toinen rata meni paremmin, siellä esimerkiksi aivan täydellinen aloitus ja kuljetus, Ansa tiesi just mitä oltiin tekemässä, aivan mahtava fiilis jäi siitä. Toinen tuomari arvosteli hiukan löysemmin ja tulos 90/90 löytyi viideltä koiralta, me tultiin ajan perusteella toisiksi. Kun vertaan ekan tuomarin arvosteluun, oli toka rata ehkä sellainen 88,5 pisteen arvoinen, vaan mistäpä mä tarkkaan tiedän mitä ne arvostelussaan oikeastaan painottavat. Olen tosi tyytyväinen tulokseen. Koitan huomenna lisätä videon töissä, kotonahan mokkulayhteys ei enää nykyisin riitä mihinkään kuvaa vaativampaan.

Tytöt sanovat, että jatketaan täältä huomenna, hyvää yötä, tai oikeastaan huomenta tuossa kuvassa.