perjantai, 30. marraskuu 2012
Ei otsikkoa
Lunta maassa enemmän kun tarpeeksi, emännän selkä ei kiitä, mutta koirat tykkää aina. Jopa Kompa, joka inhoaa märkää ruohoa, sukeltelee kinoksissa ihan sujuvasti. No, sehän onkin talven lapsi.
Kisoissa käytiin taas, ei niistä varsinaisesti enempää, mutta miten pitäisi vastata ei-koira-ihmisille, jotka pysäyttää lenkillä ja kyselee, miksi kisaajat kohtelevat koiriaan niin huonosti. Oltiin meinaan Ansan kanssa kävelemässä, kun aikaahan siellä oli turhankin paljon odotella taas omaa vuoroaan käydä mokaamassa radalla, ja sellainen vanhempi pariskunta meni ensin ohi, mutta huuteli sitten mun perääni. Ansalla oli seurakoiravarustus, kuten meillä usein kisamatkoilla(kin) eli valjaat ja flexi ja rouva siihen tiedustelemaan, että kuulunko minä tuohon koiraseuraan. No kisaamassa täällä ollaan, vaikken juuri tähän seuraan kuulukaan ja rouva sitten ihmettelemään miksi niin monet kiskovat koiriaan kaulapannasta ja vaikuttavat kovin kiukkuisilta. Kun meillä taas näytti olevan tollaiset paremmat varusteet. Mua alkoi hiukan hymyilyttää, kun meidän varustus on kaikkea muuta kuin hyväksyttävä useankin koiraharrastajan mielestä, mutta koitin sitten vaan olla vakavana ja selostaa, miten kisajännitys varmaan hiukan tarttuu sekä koiriin, että ohjaajiin ja saattaa aiheuttaa turhaa tylyilyä, mutta kyllä siihen kovasti yritetään puuttua näissä tapahtumissa. Rouva oli vielä kuullut tutulta, että niin paljon tulee jotain kulumia kaulaan, kun tuolla tavalla koiria temmotaan. Jatkoi vielä miten kauniisti Ansa osaa kävellä valjaissa, näkee, että se on hienosti opetettu, voi kun kaikki viitsisivät. En sitten halunnut lähteä kertomaan miten huonosti toi koira liikkuisi, jos sen laittaisi lyhyeen remmiin ja että se taitaa olla syntymäfiksu, kun en mä nyt niin hirveesti ole sitä koulinut, että ei se ihan taitaisi mennä BH-kokeen kaupunkiosiosta läpi näillä taidoilla ja tolla luonteella. Mutta kiva, jos edes jonkun silmiin näytettiin kerrankin esimerkilliseltä koirakolta:)
Tokokärpäsen purema aiheutti muutaman päivän pikkutreeniputken, mutta taitaa sekin taas hyytyä tonne lumikasaan. Ansa väläytteli kivaa seuraamista, mutta mistä sitä kestoa olisi tullut, kun sitä ei ole koskaan ollut. Voishan sitä kyllä alkaa petrata, kun ilme on ihan kiva, paikka vaan melko väljä sivusuuntaan. Ei vissiin ne muutamat varpailletallomiset ole ainakaan parantaneet asiaa. Muut AVO-liikkeethän ei olisi ongelma, jos sinne menisi, mutta jos kuitenkin VOI-luokkaan hiukan tekisi mieli. Bondilta on aika hauskasti hävinnyt ilmeisesti rallin myötä käskystä (ja vasemman jalan liikkeestä) seuraamaan lähteminen. Se vaatii käsimerkin liikkeellähdössä, pienikin riittää, mikä ei tietenkään ole suuri ongelma, jos lähteekin oikealla jalalla ja heilauttaa vasenta kättä ihan hitusen ennakkoon. Mutta taitaa olla aika hankala tehdä molempia lajeja, kun itsellekin on vaan niin paljon hauskempaa höpöttää koiralle koko suorituksen ajan, niin kai se koirallekin on kivempaa ja sitten mykkäkoulutokokäytös unohtuu.
Mutta kyllä mä vielä tokoilla haluaisin, ehkä sitten seuraavan kanssa keskitytään enemmän siihen. Hiukan meinaan tuntuu etten mä taida osata tota agilitya koiralle opettaa. Ansan kanssa on ollut hauska mennä, mutta nyt huomaa miten paljon olisi kaikkea tarvinnut ihan oikeasti opettaa, jotta syntyisi jotain muutakin kuin pitkä rivi hyllyjä. Ja sitten on vielä nämä selvät ohjaajan fyysiset rajoitteet, kun ei opi liikkumaan, niin ei vaan opi.
Kommentit