Jee, Ansa ajoi paimenkoirayhdistyksen I-luokan radan läpi eilen Somerolla. Pisteitä huimat 43/100, mutta kuitenkin sijoitus 4. n. parinkymmenen koiran joukossa. Puolelta taisi homma loppua lampaan menetykseen ja  muutama hylättiin puremisesta. Itse pystyin olemaan melko rauhallinen ja Ansakin pysyi yllättävän hyvin nahoissaan.

Alkuun tietysti taas leikkaus haussa, kun en vaan uskaltanut lähettää vapaammalta vasemmalta puolelta lampaiden vedon ollessa oikealle. Siellä kuitenkin sähkötolppa ja tolppakoira, joita Ansa väisti. Niin että ehkä seuraavalla kerralla lähetän sen vedosta huolimatta tyhjemmältä puolelta. Kaaresta siis pisteitä 1/20. Lähestymisestä hämmästyttävät 8/10, se ei siis rynnännyt tapansa mukaan täysillä lampaisiin, vaan hiljensi sopivasti, kun lampaat oli melkoisia juoksijoita ja jos ne hermostutti, se oli menoa sitten. Kuljetuksesta ohjaajan luo vain 7/20, mutta olinhan lähtenyt tolpalta lähetyksessä, joten ihan ymmärrettävää. Ja hiukanhan siinä vielä pyörittiin tolpallakin, että sain lampaat rauhoittumaan ennen kuljetusta.

Tolpalta sitten poispäinajolla ekalle portille ja nehän kulki, voi hitsi! Olipa hienoa saada Ansa tuijottamaan rauhallisen varmasti sitä vaaleaa pientä sarvipäätä, joka ei oikein meinannut lähteä liikkeelle ja sitten kuitenkin hetken odotettuamme päätti liikkua kavereiden kanssa. Enhän mä kovin kaukana Ansan takana voinut kulkea, kuten moni muu näytti tekevän, mutta meiltä ihan huippu suoritus ja vielä porttien läpi. Sitten peruskuljetuksena toiset portit ja takaisin tolpalle häkitystä varten. Tästä 19/30. Harmittaa kun arvostelussa ei ole erikseen pisteytetty kuljetuksia, nyt en mitenkään tiedä kuinka paljon saatiin siitä poispäinajosta. Peruskuljetuksessa tuli jonkun verran ylimääräistä pyörimistä, kun Ansa ei malttanut pysyä ihan tarpeeksi kaukana ja lampaat painoi mua päin, enkä oikein tiedä miten pysyttiin linjassakaan. Ja ilmeisesti jokaisesta maahanpysäytyksestäkin menee pisteitä.

Häkki sitten oli se paha paikka, kun ennen meitä, lähdettiin toka vikana, oli tainnut vain kaksi koiraa saada sen tehtyä, II-luokassakaan ei kukaan ehtinyt sinne asti. Mutta nehän meni sinne, ihan tosta noin vaan, pienellä koiran siirrolla, ihan mahtavaa! Ja vaikka se pieni vaalea taas tarjosi sarviaan Ansalle ja tömisti maata, niin sinne se sitten vaan päätti mennä kun rauhassa tovi tuijotettiin. Ihan uskomaton tunne tuli tästä onnistumisesta. Taisi Ansakin ylittää itsensä rauhallisuudessa tällä kertaa. Ei mitään päätöntä häkin ympäri sinkoilua, vaan ihan yhteisymmärryksessä tehtiin töitä.

Paimennus on siitä uskomaton laji, että sitä ihan oikeesti jaksaa seurata, eikä vain olla paikalla odottamassa omaa vuoroa. Tämä kausi on kiva lopettaa ens viikonlopun epiksiin, sitten taukoillaankin loppuvuosi ja katsotaan vasta kevään talvipaimennuksia, jos sellaisia pidetään.