Ettei todellisuus unohtuisi, käytiin tänään silmätarkissa. En nyt muista olenko maininnut, että Ansan Indy-äiti on sokeutunut PRA:n vuoksi ja Myytti-siskoltakin löytyi yllättäen PRA-epäily. Joten eipä tullut enää minulle yllätyksenä, että Ansallakin löytyi PRA:han liittyviä muutoksia, kuten myös Pinko-isältä, molemmat tutkittu aiemmin terveiksi. Näkökyky on vielä ok, vuoden päästä katsotaan mihin suuntaan ollaan menossa, joillakin koirilla tilanne ei pahene. Mutta melkoinen sairastupa mulla alkaa täällä olla. Paitsi etten osaa ajatella Ansaa mitenkään sairaana.

Kompan kohdalla alan jo tottua ajatukseen, ettei se ole luonani montaa vuotta, itse asiassa olen jo huomaavinani sen liikkeissä huononemista. Mutta vieläkin jokin osa minussa vierastaa ajatusta, että kehitysvammainen joutaa pois, selkävammainen ei, entäs sitten sokea? Missä menee raja, jos yhdenkään kanssa ei voi harrastaa, mutta jokainen pystyy olemaan kiva kotikoira. Ihmisen valta on hirmuinen tässä asiassa...