Uusi vuosi on aloitettu siivoamalla ihan hassuja paikkoja. Keittiöstä olen poistanut n. viisi vuosikertaa erilaisia koiralehtiä, johon meni tietysti tovi, koska kaikkihan ne piti selata, ettei vaan heitä pois mitään tärkeää. En kyllä tiedä miten olisin sitä tärkeää osannut kaivata, kun en kerran muistanut mitä niissä oli. Lattia taitaa olla nyt vielä kylmempi kun hyvät eristekasat lähtivät seinänvieriltä. Työkalut on siirtyneet omaan laatikkoon, hiukan on ollut ärsyttävä etsiä meisseleitä ja ruuveja entisestä sekamelskasta ja vihdoinkin sain paristoille ja lampuille omat laatikkonsa, täällähän alkaa vallita järjestys.

Noutajakoiratoiminta, joka ei kunnolla koskaan alkanutkaan, on myös saanut toivottavasti viimeisen sinetin. Loppukesästä luovuin pakastimessa olleista raadoista ja äsken tein hävettävän kamalan löydön tuulikaapista: kuvitelkaa miltä n. kuusi vuotta hattuhyllyllä maannut lokin(?)siipisukkaviritelmä näyttää. Yllättävän hyvältä, siis kuuden vuoden jälkeen, en ehkä olisi halunnutkaan löytää sitä puoli vuotta unohtumisensa jälkeen, sen verran eloisa se on lähiympäristöstään päätellen jossain vaiheessa ollut. Ja aika huvittava oli se sekalaisten ilmanraikastimien läjä siinä edessä, kun aika kamala haju jossain vaiheessa siellä oli ja mitään en mukamas löytänyt. Ihan keittiöjakkaran paikalle kantamisen vaati tämä suuri löytö, en sitten vissiin ollut viitsinyt aiemmin sitäkään tehdä.

Koiratouhut on olleet aika hyvin tauolla, mitä nyt Ansa pääsi aksaamaan kelpiepäivänä. Sen verran kivalta tuntui, että taidetaan sittenkin jatkaa kisaamista aiemmin kuin meinasin. Ja hiukan tunnaria ja ohjattuakin ollaan tehty, niistä lähinnä ohjaaja on oppinut, miten asiaa ei tehdä pehmeän koiran kanssa. Tunnarin se oikeastaan osaa, kun saa vapaasti mennä hakemaan, pystyy toistamaankin. Heti jos otan perusasentoon, menee passiiviseksi. Ohjatusta se oli tosi innoissaan, ennenkuin teki väärin. Siihen vaan jää meidän homma, kun Ansa ei kerran kestä korjaamista, eikä myöskään palkatta jättämistä, enkä mä tiedä miten muuten toimia. Oppiiko koira, jos sillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä oikein ja kuinka monta toistoa tarvitaan, jotta vasen on aina vasen, eikä milloinkaan keskikapula, jos sitä keskikapulaa ei koskaan treenatessa siellä ole. Tällä ajatuksella ilmeisesti jatketaan treeniä seuraavaksi.

Seurakoirat pitävät lystiä keskenään, aamu- ja iltapainit kuuluvat lähes jokaiseen päivään. Kompa on myös oppinut, että keittiössä on ruokaa, eikä sille voi kauhesti kääntää selkää, jos pöydällä on jotain. Mua lähinnä huvittaa, kun toinen on niin tohkeissaan uudesta ulottuvuudesta. Uskoo kyllä, kun kieltää, että kyllä se jotain osaakin. 

Hirmuinen saalistaja saa kaadon.
No nyt siltä lähti taju.
Näkiks joku?
Se elää sittenkin, karkuun!
Sitten piestään todistaja, jos sen saa kiinni.
Ai, tää oli toi pelle, ihan vaaraton tapaus.