Vai videoita kaipaatte. Jos sattuisinkin onnistumaan kuvaamisessa, suurempi ongelma on tuloksen saaminen tänne. Maijalta sain kyllä hyvät ohjeet, mutta ensin tarttis murtaa melkoinen muuri mun, joskus erittäin keski-ikäisen vastarannankiiskikalkkiksen ja sen paholaisen palvelun, jonka nimeä en edes muista, ja mihin niitä videoita vissiin tarttis ensin laittaa, välistä. Ehkä mä jonain päivänä jaksan perehtyä siihen juttuun. Mutta sitä odotellessa Kompa oppii jo tekemään asioita oikein, me ollaan näet alettu reenaamaan!

Kompa on nyt kehittynyt melkoisesti ja me voidaan ihan oikeesti jo tehdä jotain. Ei kovin pitkiä toistosarjoja, metsän linnut ja sulava lumi vievät kukkaislapsen huomion aika pian, mutta kuitenkin homma alkaa jo näyttää lupaavammalta. Tänään otettiin ekaa kertaa kosketusalustaa, se siitä mitään ymmärtänyt vielä, mutta teki kuitenkin töitä makkaran eteen. Sitten hiukan perusasentoa ja seuraamista, paikka pysyy tosi hienosti. Sitten koitettiin kiertää puuta, oikealle sujuu, mutta liekö syynä juuri toi perusasentojuttu, kun vasemmalle ei pysty lähtemään ollenkaan. Tässä kohtaa myös olin huomaavinani hiukan jumittamisen alkua, joten jätetään tämä hautumaan joksikin aikaa. Mutta tästä on kiva jatkaa, jos vaan kelitkin alkavat olla useammin plussan puolella.

Bondin kanssa otettiin hyppyä ja se ei tosiaankaan pysty lähtemään ekasta käskystä. Mitähän siinä on tapahtunut? Nyt palattiin sitten alkeisiin ja sain palkattua muutaman kerran oikeasta toiminnasta. Ihme herkkis toikin otus loppujen lopuksi on. Ja kyllä se leikkaus on tainnut viedä siltä sen rähinällä tekemisen, jos nyt se yks ykkönen vielä saatais. Ja sitä jälkeä voitais kokeilla kunhan lumet sulaa.

Ansa otti hyppynoutoa. Ihan ok suoritus, mutta taas ollaan palattu "tos on kalikkas ja äkkiä pakilla alta pois" -luovutukseen. Ihme kyllä, se kesti muistutuksen tästä asiasta ilman hunajoimista ja seuraavassa jo pystyi istumaan luovutuksen ajan. Treenattiin tässä myös vinoja heittoja, näitä nyt on oikeastaan ihan turha tehdä, enhän mä koskaan heitä vinoonKieli ulkona,  ja niissäkin päästiin eteenpäin, aluksi tuli helposti esteen ohi. Ajattelin sitten lopettaa Ansan kanssa tähän, mutta se oli hirmu innostunut, teki jopa istu-maahan-seiso-juttuja vaikka muutkin jo pyörivät siinä häiriköimässä, ja päätin sitten vielä kokeilla pitkästä aikaa ällötunnaria. Lauta hiukan lumen peittoon ja palikka siihen muiden seuraan ja sehän toi oikean! Tai eihän tässä mikään ihme ollut sen oikean tuominen,  vaan että se ylipäänsä pystyi menemään laudalle. Tauko on tehnyt hyvää taas. Ja toinen kerta vielä ihan vaan antaakseni sille mahdollisuuden alkaa panikoida, mutta hyvin teki taas, hienoa. Nyt ei tehdä tota hommaa vähään aikaan.