Bondi-parka, vanha äijä joutuu nyt olosuhteiden pakosta totuttelemaan ihan uusiin vessatapoihin ja se on ilmeisen raskasta rutiineihin tottuneelle otukselle. Ison tien varteen rakennetaan kevyeenliikenteen väylää, mikä on siis loistava juttu, mutta nyt sieltä on kaikki liikenne siirretty kulkemaan tästä meidän talon ohi. Ja ton liikenteen sekaan, kapealle tielle ei todellakaan ole kiva lähteä kävelemään. Itse asiassa en uskalla edes mennä tohon vastapäiseen metsään ja siellä ollaan sentään käyty joka aamu niin kauan kuin muistan. Mutta tuntuu vaan tosi vaikealta pistää hetkeksi kaikki kiinni, että päästään tien yli, eikä koiria ole kovin kiva kyllä päästää pienessä metsässäkään vapaaksi, kun koko ajan autoja menee tiellä. Pienellä riskillähän siellä on tietysti ennenkin menty, mutta nyt on kyllä täyspotti liian ilmeinen. Eli nyt me ulkoillaan omalla pihalla ja omassa takametsässä. Tytöille tämä ei ole mikään ongelma, ne käyvät itse hoitamassa hommansa ja touhuavat muutenkin kaikenlaista, Ansan saa juoksutettua tyytyväiseksi pihaharjalla jahtaamalla ja Kompa seuraa esimerkkiä loistavasti. Seison vaan itse ympyrän keskellä pitkävartinen harja kädessä ja tämä yksi kaheli paimen vetää ympyrän kaarella tuhatta ja sataa ja rähisee välillä pienelle perskärpäselle ohimennessään.

Mutta sitten Bondi. Se ei yksinään, ilman kannustusta, ota yhtäkään askelta pihalla. Saattaa tietysti hiukan johtua siitä, että sen joutui pienenä aika monta kertaa raahaamaan kotiin naapurin narttua vikittelemästä. Ja sitten se vietti ainakin kuukauden pihalla kymmenen metrin irtoliinassa ja heti kun se lähti kulman taakse, nousi meteli ja joku juoksi nappaamaan liinan päästä kiinni. Että oikeastaan ymmärrän kyllä ettei se kykene yksinään menemään talon taakse. Mutta kyllä sen silti pitäisi tarpeensa tajuta tehdä kun minä olen mukana, yhdessä kävellään metsässä, olkoonkin sitten oma pikkumetsikkö. Mutta katsotaan nyt muutama päivä kumpi meistä antaa periksi, ehkäpä mä sitten kiltisti alan taas remmitellä, ainakin Bondin kanssa.

Kompa on nyt jo parina päivänä, ei tosin peräkkäisinä, ollut kuiva koko työpäivän ajan. Tosi outoa kun koittaa etsiä mihin se nyt on päästänyt kun lehdet on kuivat, mutta en ole kyllä muualtakaan löytänyt, että kyllä siitä ihan sisäsiisti yksilö taitaa kesään mennessä tulla. Vieraissa paikoissa sitä ei meinaa saada millään pissalle, paitsi kun pyytää jotakuta, mielellään miestä, tervehtimään sitä. Olisi meinaan aika paljon rennompi olo itsellä käydä pentukurssilla, kylässä ja vaikka hallilla, jos sais otuksen tyhjentämään itsensä ennen sisälle menoa. Maanantaina löydettiin muuten uus herkkunami, joulukinkku! Ei ehkä terveellisimmästä päästä, mutta hyvin maistui. Hyvä kun tuli pakastettua muutama siivu.

Tänään myös tokoiltiin pitkästä aikaa, jotain piti keksiä kun ei kerran lenkille menty ja hiukan tietysti vaikutti myös, että minä hölmö menin ilmoittamaan Bondin kokeeseen, apua. Bondi otti siis avo-liikkeitä muutaman sarjassa.  Ensin seuruu-maahanmeno-hyppy ja hienosta hypystä palkalle. Sitten suora luoksetulo-liikkeestä seiso ja taas se alkoi ennakoida palkkaa, eikä pysähtynyt. Sillä on kyllä nämä pysäytykset ollut ennen varmat, mutta nyt jouduin ottamaan sitten muutaman muistuttavan toiston tästä aiheesta. Ja tästä jatketaan vielä lisää, kyllä ton ikäisen koiran täytyy hillitä itsensä ja pystyä seuraamaan kohti palkkapurkkiakin. Taas toisaalta, kiva kun sillä on intoa ja motivaatio kohdallaan. Mutta kokeessa se käy vielä kuumempana, että tämä juttu pitäisi saada kuntoon. Sitten vielä pari noutoa, hienoa, ei varastanut, mutta lähti silti ekasta käskystä. Tässä on vähän jouduttu hakemaan tasapainoa.

Sitten Ansa pääsi tekemään ruutua pitkästä aikaa, kivaa oli. Pidän nyt jatkuvasti alustan ruudussa, että saa varmuutta. Sitten kun ilmat lämpenee, siirrytään tekemään enemmän maasta sivulle tuloja, on muuten Ansalle jostain syystä tosi vaikeeta. Sitten hyppynouto, aluksi hiukan epävarmuutta, mutta tokalla jo tosi hieno. Luovutuksen kanssa saadaan vielä tehdä paljon töitä, mutta ei enää niin helposti siirry sylkäise-kumarra-peruuta -tilaan. Lopuksi vielä luoksetulo maahanmenolla, kyllähän se nopsasti laskeutuu, mutta matka jatkuu vielä melkoisesti mahaluisussa. Ja maasta laukalle sivulle, olin tosi tyytyväinen.

Kompa teki muutaman siivekkeen kierron, mutta jotenkin hiukan häiritsi, että eräs yli-innokas "mä osaan tän, anna mun, anna mun" -tyyppi taklasi aina kriittisellä hetkellä. Ansa on yleensä ennemminkin ahdistunut ja häipynyt paikalta kun teen Bondin kanssa jotain, etten kyllä olisi uskonut miten innolla se on mukana tytärtä opettamassa.