Kompa on löytänyt uuden vaihteen itsestään, se juoksee tosi lujaa pitkin pihaa ja kämppää. Ihanaa, kun vihdoinkin on päässyt kunnollisia lenkkejä tekemään. Lauantaina oltiin puoltoista tuntia metsässä, hiukan liikaakin varmaan pennulle, mutta ei siitä kyllä mitenkään huomannut väsymistä. Siinä kävellessä tuli tutkailtua taas äitiä ja tytärtä ja Kompa on melkoisesti komeampi joka suhteessa kuin Ansa. Tais olla aika enteellistä antaa sille tollanen, monen mielestä, pojan nimi, välillä tulee itsekin kehuttua sitä "hyvänä jätkänä". Mielenkiinnolla odotan minkälainen sen hännästä kehittyy, sillä on komea työmiehen ruoska, mutta nyt siihen on alkanut kasvaa showkarvoitus, mahtaa tulla komea puuhka! 

Sunnuntaina oltiin sitten Tampereella kisaamassa ja kivaa oli. Entti-veljen omistaja Noora piti meille seuraa ja muitakin kivoja ihmisiä oli paikalla. Tamskilla on myös tosi kivat palkinnot ja jostain syystä me ollaan niistä päästy aina osallisiksi. Tällä kertaa Bondi oli kolmas, ihana otus, mitäs sitä treenaamaan, kun ilmankin pärjää. Vaikka hiukan taas harmittaa ettei siihen ole jaksanut panostaa, kun sillä näyttää intoa riittävän. Jatketaan varmaan ainakin vielä tämä kevät ja kesä kisaamista silloin tällöin.

Ansan kanssa olin myös tyytyväinen molempiin ratoihin. Ekalla sähläsin vaan taas itse, kun en osannut päättää miten alun ottaisin. Siitä selvittyämme, loppu menikin melkoisen sujuvasti, tuloksena 10 (rima + A:n kontakti) ja toiseksi nopein aika. Paikalla ei tosin ollut mielestäni maan nopeinta kaartia. Kontaktit oli aika rajaa hipovia koko radalla, en muistanut yhdenkään kohdalla sanoa varmaan yhtään mitään. Hankala keppikulma meni nappiin ja takaakierto myös, siltä osin olin tyytyväinen. Toka ratakin ihan kohtuullinen tai itse asiassa se olisi ollut lähes loistava, mutta sitten keskittyminen herpaantui ja päästin Ansan hyppäämään suoraan kohti putken väärää päätä. Ja kyllähän mulla olis keinot siihen ollut, mutta kun ei vaan pysy homma kasassa koko rataa. Ansa ei huomannut ollenkaan väärää rataa, joten siihen olen ihan tyytyväinen, mitä sitä suotta koiralta vauhdin iloa tappamaan, kun kerran itse mokaa.

Kompa oli myös sytyttelemässä lajiin ja innokkaasti se olis radalle mennyt juoksemaan. Maneesissa kävely ei ollut hankalaa ja ihmisiä moikattiin reippaasti häntä heiluen, kylki/takamus edellä ja syliin asti, ihana otus. Pihalla olikin sitten aika paljon hurjempaa, Kompa on nyt alkanut karttaa murisevia autoja. Ja niitähän maailmassa riittää. Ensin en edes tajunnut mistä yht´äkkinen lukkojarrutus johtuu, mutta usein siinä sitten oli joku paikallaan käyvä auto jossain. Kompan kanssa on muutenkin tällä hetkellä tosi ristiriitaista liikkua, välillä edetään ihan reippaasti ja sitten täysstoppi tuntemattomasta syystä. Se tuntuu välillä unohtavan, että remmissä kävellessä pitää laittaa vastaan koko ajan. No, eiköhän se luontainen liikkumishalu kuitenkin loppujen lopuksi voita.

Nyt tarttis lähteä pentukurssille ja mulla ei ole mitään kelvollista namia. Täytyykin penkoa hiukan kaappeja, josko sieltä jotain nirsolle kelpaavaa löytyisi. Kauppaan nyt ei viitsis millään lähteä, kun ei muuta tartte, se on ihan kamalaa touhua, shoppailu meinaan. Paitsi koiratarvikkeiden.