Ajatuksia ja kuvia hullujen huoneelta.

Muistettavaa: älä ikinä ota koikkerin kokoista koiraa. Olen jättänyt Nakken Paimiossa käydessäni sisälle ja sitten autolla ihmetellyt mihin se nyt karkasi ja huudellut, kunnes älysin palata takaisin katsomaan. Tänä aamuna kadotin sen kotona, kaiken kiireen keskellä ruokin koiria ja yksi puuttui. Pieni paniikki kun oltiin oltu metsässä tien toisella puolella ja mielestäni Nakkekin oli kyllä tullut pihalle, vai oliko, mutta portin jätin auki kun tultiin sisälle ja apua nyt se on karannut tai jäänyt auton alle... kunnes autotallista kuuluu pientä vinkunaa. Olin hakenut sieltä kinkun ja jättänyt Nakken sinne. Ihan liian pieni koira mulle.

Remmilenkkeily: mulla on kaksi aivan mahtavaa kolmen koiran remmilenkkiporukkaa, mustat pitkänmatkanmenijät ja ruskeat lyhyemmänmatkankulkijat. Ja sitten on Kompa. Sen voi ottaa mukaan ruskeiden joukkueeseen, jos vain oma hermo kestäisi, mutta mustien kanssa ei tuu mitään. Yksi toisensa jälkeen mustat vetävät ranteensä auki ja hetken päästä mulla on toisessa kädessä Kompa sidottuna matkalaukkumalliksi ja toisella kädellä raahaan perässäni kolmea raatoa.

Metsälenkkeily: mulla on aivan mahtava kuuden koiran lauma, jonka kanssa on tosi kiva samoilla, tai rämpiä umpihangessa, metsässä. Ja sitten on Lahja. Se lähti omille teilleen jo ekana iltana ja on siitä asti ollut kiinni. Paitsi aidatulla pihalla, toistaiseksi. Laumavietti on paras vietti. Ainakin tuhat kertaa parempi kuin riistavietti.

Autoilu: mulla on yksi, joka täytyy juosta kiinni, jos sen unohtaa alunperin kantaa autoon ja neljä, jotka ovat tällä välin nousseet omatoimisesti autoon ja muodostavat nyt tiiviin ringin keskelle pakua, niin ettei häkkejä saa auki. Ja kun nämä neljä vierasta koiraa yrittää hetkeksi poistaa autosta, jotta toiset saisi sisälle, ne pomppivat yksitellen aina takaisin. Ja siinä metelissä omista toinen on piiloutunut johonkin ja toinen seisoo järkevällä etäisyydellä tapahtumista odottamassa, että reitti on selvä. Mutta kuitenkin autoilusta pitävä koira on paljon parempi kuin ei-pitävä, ainakin tahtojen taistelu tapahtuu pienellä alueella.

Sohvailu: aluksi istuin sohvalla kaksi kelpiä toisessa kainalossa, kultsu toisessa kainalossa, yksi kelpie niskassa ja koikkeri sylissä. Kompa-raukka ajettiin aina pois ja Lahja murjotti koirahuoneessa. Nyt näyttävät saaneen tarpeekseen, Nakke makaa vieressä, muut ovat hajaantuneet. No nyt sain sentään Pinkon kainalooni.

Nukkuminen: mulla on kaksi esimerkillisesti käyttäytyvää sisäkoiraa, jotka saavat nukkua yön asunnon puolella sohvalla. Ja sitten on viisi sikaosastolla nukkuvaa pöydällekiipeilijää, joiden yhdenkään nimi ei ala kirjaimilla B tai K.

Yllättynyt olen siitä, että Nalli ei pidemmän päälle olekaan kovin rasittava, (se on vähän turhankin rauhallinen, tulee mieleen, että onko se kunnossa) ja siitä, että Lahjan kanssa meillä ei vaan synkkaa yhtään. Se on pahempi känkkäränkkä kuin Ansa, olen joutunut iltaisin pitämään toiset erossa siitä, kun se makaa perimmäisessä nurkassa ja rähisee kaikille lähestyjille. Samoin ruokailun suhteen, se syö yksinään koirahuoneessa, toiset keittiössä. Luulen, että sekä Nalli, että Lahja reagoivat kotoa poissaoloon, sillä jostain syystä nyt tuntuikin paremmalta jäädä Rymättylään kuin mennä Paimioon, mahdutaan tänne paremmin ja mulla on lyhyempi matka töihin. Täytyy varmaan kuitenkin käydä vielä hiukan pihaa siistimässä, ettei herrasväen tartte sitten polvia myöten lumessa kahlata savanniseikkailujen jälkeen.

Jostain syystä Kompa on nyt ottanut Lahjan kohteekseen ja Ansa ja Pinko eivät enää kiinnosta. Mitenköhän nämä otukset oikein valitsevat kiinnostuksen kohteensa? Lahja ei ole kovin innostunut leikkimään kakaran kanssa, mutta viesti ei oikein tunnu menevän perille. Yksinäistä sutta ahdistaa jo muutenkin...

Seitsemän älykääpiötä ovat nyt nimensä ansainneet. Joulutervehdyksessä oikealta: Unelias, Vilkas, Viisas, Lystikäs (olen kyllä nähnyt myös Lahjan paremman puolen), Veri- alias Nuhanenä, Ujo ja Jörö