Kesä on tullut, juuri ja juuri,  koirille on avoimet ovet ja emäntä vetää sisällä villasukkia tiukemmin jalkaan. Kompa nauttii eniten vapaudesta, sen lempparipaikka on tuulikaapin lattialla, kroppa sisällä ja kuono ulkona. Välillä voi toki ottaa aurinkoa ulkonakin. Mitenkähän hankalaa on syksyllä saada se taas pysymään sisällä. Ehkä se toteaa sitten itsekin, ettei kannata paleltua. Tänään se lähti uimaankin itsekseen, oli vissiin tarpeeksi lämmin, vaikkei aiemmin keväällä ole halunnut itseään kastella. On sillä jotain älliä korvien välissä.


Bondi pohtii kenet sitten söisi. Siitä on tullut tosi laiska, kun on niin kamala hellekin. Lenkit mennään ojasta toiseen, voi raukkaa, jos tästä paljon kelit kuivuu.


Ansan kuvaa en viitsi laittaa, mutta kuvitelkaa pitkä naru kulkemassa ovesta sisälle ja pimeään kevyt häkkiin. Siellä jossain perimmäisessä nurkassa arvon rouva makaa syvästi loukattuna, koska joutuu olemaan kiinni. Uskomatonta, että fiksuin koira ei opi olemaan menemättä kyttäämään naapuria, vaikka asiasta on muutamaan  kertaan neuvoteltu. Eiköhän sillä kuitenkin ole riittävästi tekemistä vaikkei se saakaan samasta vapaudesta nauttia kuin toiset.

Juoksuja ei ole näkynyt. Vielä vuosi sitten olisi ollut melko rankkaa todeta, että kesän tärkeimmät aksatapahtumat jäävät meiltä väliin, mutta niin sitä ihminen muuttuu ja nyt ei oikeastaan edes harmita. Kompalla on tosi iso vaikutus, se on niin onnellinen saadessaan olla kotona, että minäkin olen alkanut viihtyä paremmin ihan vaan pihahommissa. Kokkolaan olis kyllä ollut kiva lähteä, mutta jollei jotain ala tapahtua hännän alla tämän viikon aikana, sitten saa olla.