On se vaan hienoa kun on käytettävissä kaikki aika maailmassa. Typerää taas on se, että edellisen tajuaa vasta kun joutuu, eiku tietysti pääsee taas töihin.

Ja kun viikonloppukin meni koulutusohjaajakurssilla, niin kotona oli eilen kohtuullisen tylsistyneitä tyyppejä. Kompalle riitti pelkkä kikkarilenkki, Ansan kanssa potkuttelin uimaan (kiva tajuta puolivälissä kotimatkaa, että sillä on luultavasti maha ihan täynnä vettä, niinhän se onkin terveellistä juosta kikkarin edessä), Bondi jätti kikkailun väliin ja rallaili pihalla. Melko helposti noi sentään saa tyytyväiseksi.

Edellisenä viikonloppuna Kami oli yökylässä ja tytöt ainaskin tykkäs:

Niin ihania kuin syysilmat on nyt olleetkin, hieman kun olis huonompaa niin vois mennä ääliöiden kanssa mettään ilman, että törmää johonkin marja/sienimummoon. Nyt kun ehtis vielä ennen hirviäijiä. Mutta on sitten käyty mökillä juoksemassa ja onneksi on oma piha.

En olekaan Kompaa ennen nähnyt näin kippurassa, piti oikein käydä lähempää kattomassa kumpi se on. Valkoisesta arvesta kuonossa ja korvista ei kuitenkaan voi erehtyä. Ja toisessa kuvassa ei ole Kompa, vaan Kami nauttimassa kotona kielletystä hommasta.

Pakollinen perhepotretti

ja sitten saa rentoutua