Maanantaiaamuna lähdettiin Kaisan kanssa ajamaan kohti Haminaa klo 4.30, kohteena paimenkoirayhdistyksen kelpiepäivät. Mulla ei oikein ollut mitään ennakkokuvaa mihin olen menossa, jotain paimennustouhuja ilmeisesti tekemään ja nautojakin varmaan pääsis kokeilemaan, aika hurjaa. Kompa sai jäädä isukin perheen riesaksi, Kami on esimerkillisen hieno isä, nytkin se opetti heti alkuun pentunsa uimaan, kun Maija ja Lasse tulivat mökillä käymään hoidokinhakureissulla. Bondi meni Tainaa ja Heikkiä pomottamaan, ajateltiin, että ehkä se jo iänkin myötä alkais rauhoittua ja sopeutua olemaan musta erossa.

Haminaan reissasi meidän mukana siis Ansa ja Kuka sekä Onni, joka otettiin kyytiin Hesasta. Haminassa kokoonnuttiin alkukahveille ja mulla kesti hiukan aikaa tottua siihen lievään kaaokseen, jota sitten jatkuikin pari päivää. Mukavan rentoa porukkaa, ei niin kauheesti tarvinnut stressata omaa olemistaan. Lähinnä hiukan huvitti, kun vertasi mun pikkusievää nappisilmäistä, tappijalkaista "paimenkoiraani" toisten uljaisiin työkoiriin, kyllä ne vaan on ihan eri rotua. Lähdettiin melko pian treenaamaan, kun helle oli jo melkoinen, 30 astetta tais olla molempina päivinä, ei paljon viitsinyt mittariin katsoa. Lähinnä tuijotin auton sisälämpöä, kun koirat olivat aika paljon siellä, mutta hämmästyttävän hienosti ne pärjäsivät.

                         Onni ja Kuka odottavat vuoroaan.

Kata, oikea paimenkoira, melkein vois silmä tottua.             Ansa nappisilmä, tappijalka, sopii mulle.

Aluksi lampaille ja tarkoituksena perusratatreenit. Jaettiin porukka kahtia, toiset jäivät pitämään varikkolampaita varjossa ja toiset marssivat reippaasti aurinkoon tekemään hakuja, kuljetuksia ja häkityksiä. Ansa teki vuorollaan yllättävän hienoja hakuja, kerran ei meinannut saada porukkaa liikkeelle, mutta sitkeästi kuitenkin vaan painosti ja toi ja sitten ne lampaat vieteenkin varjoon. Melkoisesti koira kuitenkin kuumui ja kuten nykyisin treeneissä on ongelmana ollutkin käskyt ei oikein meinaa upota. Häkki ihan ok ja nätisti ajoi uloskin. Poispäinajo menikin sitten jo ihan pieleen, kun Ansa ei vaan keskittynyt. Mutta ei kai voi vaatia kun itsekin taas kerran kiihtyi koiran kanssa kilpaa. Kouluttaja tuli sitten hiukan "ravistamaan" mua ja käski rauhoittua ja kuiskata käskyt ja johan alkoi löytyä matalampaa, keskittyneempää paimennusasentoa koirasta. Kun nyt vaan saisi painettua tämän asian mieleen. Niissä treeneissä meni sitten nelisen tuntia ja sitten syömään.

Sapuskan jälkeen ajettiin majapaikalle, mökille järven rannalla ja halukkaat pääsi uimaan. Kahvien jälkeen lähdettiin sitten tekemään niitä perusratoja! Olin päättänyt etten sittenkään kokeile Ansan kanssa, koska sen haku ei ole vielä riittävä ja päivä oli ollut tosi raskas, mutta jotenkin vaan tuli sellainen olo, että voishan sitä yrittää. Aluksi katseltiin kuitenkin kun kolme koiraa suoritti perusradan naudoilla, läpi menivät. Ja sitten siirryttiin, illan onneksi edes hiukan viiletessä, lammasradalle. Lampaat oli tosi liikkuvaisia, eivätkä kerääntyneet ihmisen ympärille, kuten hiukan olen tottunut ja hakumatka näytti ihan hirmu pitkältä, mutta ei siinä sitten auttanut muuta kuin marssia tolpalle tärisemään ja odottamaan lähtölupaa tuomarilta. Yllättäen Ansa teki aivan upean haun, siis Ansaksi, ja koska en pysäyttänyt sitä ennen nostoa, toi vähän turhankin lujaa lampaat mulle. Omasta mielestäni siis loistava suoritus meiltä, olisi kuitenkin pitänyt pysäyttää lampaiden taakse, koska nämä lampaat liikkuivat hyvin, ei ollut jumittamisen vaaraa. Tuomarit olivatkin sitten hiukan toista mieltä. Arvostelussa lukee tästä osiosta:  hakukaari liian suora, nostosuunta väärä, lähestyessään juoksee päin ja kuljetus ohjaajalle huono, koska lauma hajoaa, pisteet 7/20.

Sitten kuljetetttiin portit tasapainossa, en oikein ollut sisäistänyt, että koiran ei perusradallakaan saa antaa pyöriä lauman ympärillä, siitä siis taas virhepisteitä. Lampaat oli vaan melko villejä ja Ansa kun ei osaa pitää oikeaa etäisyyttä, porukka meinasi koko ajan rynniä mun edelle ja sitten koira taas pysäyttämään niitä. Kuljetusosa meni munkin mielestä huonommin kuin mihin me pystytään. Lampaan kiinniottoon olen tyytyväinen, koska nämä lampaat eivät tosiaan tuleet ihmisen lähelle ja sauvalla joutui koukuttamaan otuksen, toisin kuin yleensä meidän treeneissä, kunhan karvoista nappaa kiinni. Mutta Ansa taisi olla aika väsynyt päivän touhuista, koska lauman koossapito on ollut sen vahvuus, mutta nyt se vaan sinkoili sinne tänne. Arvio: kokoamis- ja koossapitokyky huono, tasapaino huono, etäisyys laumaan liian lyhyt, lampaan kiinniotto (siis ohjaaja ottaa kiinni ja koira pitää lauman kasassa) hieman liian stressaavaa, pisteet 8/20.

Sitten piti häkittää ja eihän siitä tullut yhtään mitään. Hiukan se ensin harmitti, kun yleensä siinä onnistutaan, mutta nyt oli kyllä vilkkaammat lampaat ja me molemmat paimenet jo väsyneitä. Ja tuskin oltaisiin kuitenkaan saatu hyväksyttyyn rataan tarvittavia pisteitä (50), vaikka tämä oliskin onnistunut.

Arvostelussa on vielä seuraavat pisteet:

työskentelyrytmi eri osa-alueilla: meillä stressaavan nopeaa 2/5

yhteistyökyky, ohjaajaherkkyys: melko herkkä 3/5 ja tottelevaisuus: hyvä 3/5

viettivoimaisuus, työskentelyhalukkuus: (tässä en oikein ymmärrä skaalaa riittämätön-stressaava, meillä lähes stressaava, eli ilmeisesti hiukan turhankin halukas, 3/5. keskittyminen: ei havaittavissa 1/5, oma-aloitteisuus/itsevarmuus hieman epävarma 2/5 sekä ennakointi/tasapaino: ei ole 1/5 (vaistonvarainen kuljetus meni tosi huonosti, en vaan tiedä mitä ihmettä toi koira touhusi, kun kyllähän se nyt yleensä on tasapainon löytänyt.)

Kokonaisvaikutus työkoirana, ja nyt vasta huomasin tuon työkoira-sanan ja taas alkoi naurattaa, me siellä ammattilaisten joukossa, voi mamman pikku prinsessa, mutta siis kokonaisvaikutus: pentumainen iästään huolimatta, keskittyminen puuttui.

Tosi ihana kokemus, onneksi uskaltauduin mukaan. Hyvä, että Kaisa hiukan potkii mua tekemään. Nyt tiedän taas hiukan enemmän mitä pitäis radalla tehdä ja mehän kokeillaan uudestaan, sitten joskus, kun tilaisuus taas tulee.

Illalla minäkin kävin uimassa, eka kertaa, ainakin tänä kesänä, voi olla, että ekan kerran muutamaan vuoteen. Ihanan lämmintä vettä ja teki tosi hyvää helteisen, pölyisen päivän jälkeen. Illanvieton jälkeen nukkumaan puolilta öin. Nukkuminen oli just niin hankalaa kuin olin kuvitellut. Autossa oli kuuma ja koirat läähätti (Onni nukkui mun ja Ansan kanssa autossa). Mutta tuli sitä silti levättyä ja aamupalan jälkeen oltiin taas reippaasti laitumella ja vihdoin pääsin kokeilemaan niitä hiehoja. Ja Ansahan meni hienosti, en olis uskonut. Kouluttajakin sanoi, että yllättävän vahva koira hiehoilla, kun tuntuu hiukan heikolta lampailla. Mistäs me nyt hiehoja tehdään treenikavereiksi? Sitten vielä vasikoille, jotka kirmailivat hiukan villimmin eivätkä laumautuneet helposti. Kivaa oli sekin.

Hiehopaimennusta, kuljettiin vaan sinne tänne ja hakukin meni ihan hienosti.

Siis aivan valtavasti pureskeltavaa jäi näistä päivistä ja vaikka ei ehkä koulutuksellisesti kovinkaan paljon mitään sellaista mitä Kaisa ei jo olis yrittänyt mun päähän iskea, niin kokemuksena tosi mahtava. Ja ne työkoirat on upeita elukoita, vaikka en mä silti vielä menis sanomaan niitä kauniimmiksi kuin sirot showkelpiet. Mulle riittää kyllä tämä mun ihanainen Ansa, me ollaan tällaisia sohvapaimenia kumpikin.