Tuli sitten uusi kisakausi avattua. Ja kuten kaikki tietävät, agility on laji, jossa herätään aamuyöllä, jotta saa maksua vastaan, parin sadan kilometrin ja kolmen tunnin päästä nolata itsensä ison ihmisporukan edessä. Ja koska Ansan kanssa tämän tavoitteen täyttyminen ei enää viime aikoina ole onnistunut (näin siis ajattelin ENNEN kisoja), päätin sitten ottaa Pinkon mukaan. Ja ei täyttynyt tavoite siltikään. Ensinnäkin, Pinko menee niin hienosti, että sen kanssa itsensä nolaaminen on vaikeaa (mutta ei mahdotonta, minulta), mutta pääasiassa toiseksi, mua ei enää ilmeisesti mikään hävetä. Todisteena siitä julkaisen nyt sensuroimatta kaikki videot, lajiin totisesti suhtautuvat, älkää katsoko.

Mulla oli taas melkoisesti ongelmia keskittyä rataantutustumisissa. Ansan kanssa tilanteet tuli ihan yllätyksinä, yritin jotain ihme juttuja, vaikka juuri Ansan kanssa olisi tarvinnut pelata varman päälle. Pinkon kohdalla sitten korjasin, vaikka se olisi ehkä tehnyt ihan hyvin ekalla versiollakin, se on niin kiltti. Ansa hyl, Pinko 10 parista kiellosta.

Seuraavalla radalla täytyy myöntää, että asenne lipesi riman putoamiseen. Unohtui vissiin, että yksi tavoite kisoista oli tuloksen saaminen molemmille samalta radalta, jotta olisi saanut verrata isän ja tyttären menoa. Mutta täytyy olla tyytyväinen Ansan keppeihin, se hakee ne kyllä hienosti. Loppusuoraan ei kuulunut muuri ja Pinkon kanssa ohjasinkin sen keppien puolelta, leikaten okserin jälkeen ja tosi sujuvasti meni. Pinkon radasta ei tietenkään sitten ole videota, rima tippui ennen muuria, muuten hienosti. Ansa hyl, Pinko 5.

Hyppyrata Ansan kanssa meni sitten ihan pelleilyksi, onneksi en ollut ainoa sekoilija, oli vissiin hiukan turhan kiemurainen rata osalle porukasta. Pinkon kanssa sain sentään juostua jonkun version siitä, mutta Ansan kanssa ei päästy ollenkaan samalla kartalle, joten se siitä sitten. Kummallekin hyl, Pinkolle kolme kieltoa, vaikka kyllä se loppujen lopuksi on ihan rehellinen ohjausvirhe: keppien jälkeen toinen hyppy väärään suuntaan.

Kummasti tässä lajissa on vaan jotain kiehtovaa, kun kovasti taas tekee mieli lähteä kisaamaan. Vaikka tulokset on mitä on, osaaminen muutenkin ei ehkä ihan kolmosluokkaista, aamuyöherätykset vähemmän kivoja, rahaa palaa ja kylmäkin nyt on. Mihis sitä sitten ilmoittautuis?